Lähivuosina tuotannosta poistuvien turvesoiden jälkikäytön suunnittelussa ja toteutuksessa muhii mehevän riidan siemen Pohjois-Pohjanmaalla. Turvetuottajat ja ympäristöviranomaiset ovat yksimielisiä ainoastaan siitä, että heitteille jätettyinä ne ovat vakava ympäristöriski.
Viiden vuoden kuluessa tuotanto loppuu runsaalta 2000 suohehtaarilta. Iso kysymys kuuluu: kenellä on vastuu niiden jälkihoidosta.
Yleensä turvetuottajien ja maanomistajien välisiin vuokrasopimuksiin sekä ympäristöviranomaisten myöntämiin tuotantolupiin on kirjattu määräykset ainoastaan tuotannon lopettamisesta. Sen sijaan myöhemmän maankäytön ja sen suunnittelun vastuita ei ole määritelty.
Ongelma koskee erityisesti oululaista Turveruukki Oy:tä, joka nostaa turpeensa pääasiassa vuokrasoilta. Vapo Oy:ssä tilanne on mutkattomampi. Se operoi ensisijaisesti omilla maillaan ja vastaa itse myös jälkikäytöstä.
Ympäristöviranomaiset sysäisivät vastuun epäselvissä tapauksissa toiminnan harjoittajille. Esimerkin he ottavat kaatopaikkatoiminnasta. Perustamis- ja käyttöluvan lisäksi siltä vaaditaan myös jatkohoidon tarkasti määrittelevä lopettamislupa.
Turveruukki Oy:n ympäristöpäällikkö, FT Pentti Åman sanoo kuitenkin, että turvetuotannossa tilanne on toinen.
"Turvetuotantoluvissa ei ole tulevan maan käytön suunnittelu- eikä toteutusvelvoitetta. Se olisi ristiriidassa jopa perustuslain kanssa. Sen mukaan omistaja päättää omaisuudestaan ja sen käytöstä", Åman sanoo.
Vaikea yhtälö
Åman kokee epämääräisen tilanteen hankalaksi niin ympäristölle, maanomistajille kuin yhtiölleenkin.
"Kukaan ei oikein tiedä, missä mennään ja miten. Viisainta olisi, että suunnitelmat poistuvien alueiden uusiokäytöstä tehtäisiin jo tuotantovaiheessa. Me olemme siihen valmiita, mutta emme voi tehdä sitä ilman maanomistajien suostumusta ja mukana oloa", Åman sanoo.
Pahin tilanne on sellaisilla tuotantoalueilla, joiden omistus on hajallaan.
"Omistajien näkemykset ja intressit voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksi haluaa metsittää, toinen soistaa, kolmas vesittää. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska suot ovat hyvin erilaisia. Yleensä paras malli löytyy neuvottelemalla, ja siihen olemme maanomistajia patistaneet", Åman sanoo.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johtaja Mauno Rönkkömäki myöntää jälkikäytön ongelmat. Hänen mielestään ympäristölakiin tulisikin kirjata selkeät määräykset sitä koskevan suunnittelun ja toteutuksen vastuista. Tavoitteena pitää olla alueiden kestävä käyttö.
"Asiaan joudutaan ottamaan varmasti kantaa jo aivan lähiaikoina, sillä suuri määrä maakunnan soita poistuu tuotannosta.", Rönkkömäki sanoo.
Ikävin tilanne on hänen mielestään vanhoilla, jo 1970-luvulla käyttöön otetuilla ja jo käytännössä kalutuilla soilla. Epämääräiset lupaehdot ja sopimukset voivat johtaa ristiriitaisiin tulkintoihin ja jopa riitoihin jälkikäytöstä.
"Toisaalta kuitenkin uskon, että eri osapuolilta löytyy tahtoa ratkaista asiat neuvottelemalla ja sopimalla", hän sanoo.
Uudet luvat eivät hänen mielestään tuota ongelmia, jos lupaviranomainen vaatii niihin selkeät määräykset myös tuotannon jälkeisestä maankäytöstä.
"Se estäisi tällaisen anarkistisen tilanteen syntymisen", hän sanoo.
Kokemukset puuttuvat
Ympäristöneuvos Jukka Sihvomaa Pohjois-Suomen ympäristölupavirastosta kuvaa tilannetta hankalaksi, koska jälkikäyttöä koskevia lupahakemuksia on jätetty vasta muutama.
Yleisperiaatteena hänen mukaansa kuitenkin on, että luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnanharjoittaja vastaa edelleen lupaehdoista.
"Vastuu jatkuu siihen saakka kunnes jälkikäytöstä on sovittu. Mikäli omistajat eivät pääse siitä yksimielisyyteen, tilanne muuttuu ongelmalliseksi. Heitteille alueita ei voi jättää", hän sanoo.
Sihvomaa uskoo, että lupalinja löytyy, ja vieläpä pian.
Turveruukki Oy:ssä tuottajan ympäristövastuun tulkitaan jatkuvan enintään viisi vuotta tuotannon lopettamisesta. Sen jälkeen alue - ja vastuu jälikäytöstä - luovutetaan omistajilleen.
Ympäristöpäällikkö Pentti Åman kuitenkin korostaa, että "yhtiö on valmis ja halukas osallistumaan käytön suunnitteluun ja jopa sen toteutukseen".
"Meillä on runsaasti tutkimustietoa eri käyttömuodoista, ja sen olemme valmiit antamaan maanomistajien käyttöön."