Henrika Lippo
Muhoslainen Satu Heikkinen on pienestä pitäen viettänyt aikaa hevosten parissa ja rakentanut hevosuraansa pitkälle. Kesän alussa Satu koki menetyksen, kun Saara-tamman varsa menehtyi varsomisessa, mutta pian onni kääntyi ja Satu adoptoi pienen Sohvi-varsan väliaikaisesti.
Satu on lapsesta saakka harrastanut hevosia ja ihan pienenä jo opetellut ratsastamaan ja hoitamaan hevosia.
Ensimmäisen oman hevosen Satu sai vuonna 1977 ja siitä on hänen hevosuransa lähtenyt käyntiin. Vaikka Satu on monien pettymyksien ja onnenhetkien kautta oppinut paljon elämästä, silti pienen varsan menetys otti koville.
– Keinoemovälityksen kautta voi etsiä adoptiovarsoja ja tammoja, jotka soveltuvat varsojen emäksi. Sohvi oli jäänyt orvoksi Kauhavalla ja hänen omistajansa otti yhteyttä minuun, kysyen suostuisinko ottamaan Sohvin hetkellisesti meille.
Satu suostui.
Varsojen adoptointiin liittyy omat riskinsä. Varsojen kuljetus on riskialtista ja jos emä ei hyväksy varsaa omakseen, täytyy varsa palauttaa. Edestakainen kuljettaminen väsyttää varsaa enemmän ja varsalla pitäisi olla mahdollisuus asettua kodiksi mahdollisimman nopeasti.
– Sohvi kuitenkin jäi, aioimme yrittää. Nukuin muutaman yön tallissa huopien päällä ja heräsin tunnin välein katsomaan Saaran vointia ja päästin Sohvin ruokailemaan Saaran luokse, Satu kertoo.
– Olihan se vaikeaa, mutta ei kertaakaan tullut tunnetta että pitäisi luovuttaa. Luotin siihen, että Saara kyllä ottaa Sohvin omakseen ja niinhän siinä kävi.
Lue lisää keskiviikon 20.6.2018 Tervareitistä.
Artikkeli Sohvi löysi Saaran sijaisemokseen julkaistiin alunperin Tervareitti-lehden verkkosivuilla.