Onko MM-mäkihyppyä tai Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa teeveestä toljottava sohvaperuna pelkkä passiivinen vihannes?
Peruna ei tietenkään ole vihannes - eikä sohvaperunakaan niin plösö kuin ulkoa päin näyttää.
Neurotieteilijät ovat tutkineet lähellä aivojemme liikekeskusta sijaitsevia hermosoluja. Jotkut niistä reagoivat voimakkaasti nähtyyn toimintaan. Näitä aktivistiriiviöitä ovat aivokuoren etuosassa asustavat peilineuronit.
Tuskin sohvaperuna sentään sätkii salsan tahtiin tai vetäytyy jääkaapille V-tyylillä.
Peilisolut pelittävät
Oululaislähtöinen Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen professori Ari Tenhula testaa ihmisten peilausta tanssiopiskelijoille tekemässään uutuuskoreografiassa Etäisyyksiä.
Tenhulan inspiraation lähteenä on neurotieteilijän ja Los Angelesin yliopiston UCLAn aivokuvantamislaboratorion johtajan Marco Iacobonin teos Ihmisten peilaus (Terra Cognita 2008).
"Ideana on, että kun liikkeen näkee tai jos siitä vain kuulee puhuttavan, se tuottaa ihmiselle vastaavan liikemotorisen aistimuksen. Tätä kautta saamme koko ajan tietoa toisten ihmisten liikkeistä, intentioista ja tunteista", Tenhula selittää.
Tuleeko Kärppä-fanille siis hiki ja penkkiurheilijalle rasitusvammoja? Herääkö tanssiyleisössä halu heilua?
"Peilisolujen toiminta ei ole tietoinen akti, vaan se on käynnissä koko ajan. Katsomisen herättämät aistimukset kehossa eivät välttämättä laukea toiminnaksi asti."
Matkiminen on hyvästä
Tanssin tutkimus on perinteisesti pitänyt kopioimista kehollisena, tietoisena asiana. Siksi sitä on Tenhulan mukaan niin pelätty.
"Matkiminen on nähty negatiivisena, kiellettynä ja väheksyttynä, koska se rakentaa samuutta yhteiskunnassa ja tanssissa", professori kiteyttää.
Peilineuronit vapauttavat tanssijat ja koreografit tästä pelosta.
"Muutos, joka neurotieteen puolelta tulee, kertoo että peilausta tapahtuu joka tapauksessa. Peilaus on meille elintärkeää. Sillä tavalla me havainnoimme ympäristöämme. Se on tapa olla toisten ihmisten kanssa."
Matkiminen ei siis olekaan silkkaa apinointia vaan paljon merkityksellisempää.
"Uudessa neurotieteessä matkimista pidetään ihmiselle tyypillisenä kykynä. Koirat, kissat ja muut eläimet eivät siihen pysty, apinat enemmän tai vähemmän. Neurotieteilijöiden mukaan toisen peilaaminen on sellainen kyky, mitä kautta olemme päässeet myöhemmin esimerkiksi kieleen. Se on meidän älykkyytemme pohja."
Kineettinen empatia
Etäisyyksiä-teoksen alaotsikko on "kineettisen empatian harjoituksia". Ryhmä on työskennellyt erilaisten kulttuuristen "eleiden", kehoon kirjoittuneiden liikemeemien tunnistamiseksi.
"Olemme harjoittaneet ruumiimme käsittämättömän nopeaa ja ällistyttävän tarkkaa kykyä liikkeen peilautumiseen", kertoo Tenhula.
"Kiinnostuksen kohteena on hyljeksitty aihe: toiset tanssijat ja kopioiminen, monistaminen ja matkiminen. Tässä biisissä olen miettinyt, miten tanssija voisi inspiroitua toisesta tanssijasta ja jakaa toisen liikemateriaalia ja toisen synnyttämää kehollisuutta. Silloin kineettinen empatia tulee esille."
Teatterikorkeakoulun tanssiryhmä TADaC: Kahden tanssiteoksen ilta. Rough Plan - neljä kohtausta kommunikaatiosta, kohtaamisesta ja katseesta, koreografia Harri Kuorelahti. Etäisyyksiä - kineettisen empatian harjoituksia, koreografia Ari Tenhula. Valvesali, Oulu 4.2. klo 19.
Kootut askeleet: Ari Tenhula.
YLE Teema 19.5. klo 20.40.