Naisille suunnatut ohjelmat ja lehdet ovat liian usein pikkusievää himphamppua, joista ei tule kuin hillitön kuvotus ja sortumisen syyllisyys. Samanlainen kuin suklaaövereistä. Ei ole ihme, että uusimman miehille suunnatun aikakauslehden ensimmäiset yleisönosastot olivat täynnä ilahtuneiden naislukijoiden kirjoituksia. Että kerrankin tarjolla on jotain muuta.
Vaikka naiset valtaavat miesten linnakkeet alalla kuin alalla, on ihme, ettei penkkiurheilussa ole tapahtunut vallankumousta. Tilanne huutaa muutosta.
Kumotaan aluksi pari piintynyttä mukafaktaa.
Penkkiurheiluhan ei siis lihota. Missään ei ole määrätty, että penkkiurheilijan pitäisi olla aktiiviurheilijan passiivinen ja ylipainoinen vastakohta, joka ähöttää sohvalla talonmiehen hymy paistaen. Penkkiurheilija voi käydä ensin omissa treeneissään ja nauttia sen jälkeen siitä, kun muut rehkivät.
Penkkiurheilijan ei myöskään ole pakko tankata litrakaupalla olutta ja ahtaa itseensä perhepitsaa jäätelöpaketin kera. Viini ja juustotkin käyvät. Tai lasillinen proteiinipirtelöä.
Penkkiurheilu ei ole tylsää, kun osaa valita katsottavansa. Kätevintä on aloittaa joukkuelajeista. Niissä mahdollisia voittajia on vain kaksi.
Pelin seuraaminen on huomattavasti jännittävämpää, jos voi olla rehellisesti toisen joukkueen puolella. Maajoukkupelit ovat suurinta herkkua, mutta jo niitä ei ole tarjolla, toiseksi paras vaihtoehto on kotikaupungin poppoon kannattaminen. Jos tämäkin tarjonta on nollassa, on luonnollista valita kohde visuaalisin perustein. Eli komeimpien pelaajien perusteella.
Lajivalinnankin voi tehdä helposti. Jos tykkää tsekkailla hyvin muodostuneita reisilihaksia ja rentoja hiustyylejä, sopii katsoa jalkapalloa. Mikäli pitää pelin nopeaa rytmiä ja rymistelyä visuaalisuutta tärkeämpänä, sopii valita jääkiekko.
Penkkiurheilusta tulee nautittavampaa, kun malttaa etukäteen lukaista pari taustajuttua. Urheilijoiden haastattelut ovat antoisampia urheilusivuilta tai -lehdistä ahmittuina kuin perhelehtien poseerausaukeamilta luettuina. Sieltä löytyy myös sopivia laineja pelin tiimellyksen lomassa lausuttavaksi.
Ja muistinko mainita, että penkkiurheilu on parasta seurassa.
Vaikka tuoreen tutkimuksen mukaan onnettomat ihmiset katsovat enemmän televisiota kuin onnelliset, väitän, että valikoivat penkkiurheilijat ovat poikkeus. Adrenaliinitaso nousee parhaimmillaan huomattavasti korkeammalle kuin Teho-osaston ääressä. Siis silloin, kun George Clooney oli mukana. Eiköhän sitäkin sarjaa katsottu ennemmin visuaalisin perustein kuin juonen vuoksi.
heidi.hietala@kaleva.fi