Se on siinä – kolme ässää. Kolme kaverusta – Three Amigos!
Sipilän hallituksen, kolmen ässän, työskentely vaikuttaa kaikessa mahtipontisuudessaan kolmen kaveruksen sohimiselta, sotkemiselta ja sössimiseltä.
Viimeksi tällainen myötähäpeän tunne tuli, kun hallitus ilmaantui viime viikolla kertomaan uudesta tiukemmasta linjastaan turvapaikanhakijoihin eli kansanomaisesti turviksiin.
Seuraavana aamuna asiantuntijat yrittivät tulkita televisiossa, mitä hallituksen ilmoittamat toimet voivat oikeasti tarkoittaa.
Kenelläkään ei ollut tietoa. Pitää selvittää ja selvittää. Hallitus oli taas luonut mielikuvan pontevasta työskentelystä.
Valitettavasti lähiviikkoina joudumme toteamaan, että koko juttu sössittiin. Eikö tämä ole sitä jappasua?
Mitä tulee turvikseen, turvis on ihan hyvä sana. Sitä se on ainakin tällaisesta taviksesta.
Se on otsikoissa lyhyempi kuin turvapaikanhakija.
Turvista käyttää esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin henkilöstö keskinäisessä viestinnässään.
Sana ei siis voi olla millään lailla halventava.
Sitä paitsi onhan maahanmuuttajakin puhekielessä mamu.
Oululaiset tiernapojat lauloivat jo 1800-luvun lopulla Venäjän keisarista Aleksanteri II:sta.
– Keisari Aleksanteri, Suomenmaan suuriruhtinas, hän pois otti orjuuden, hän pois otti styrangin, hän kääntää, kaataa kaikki vihollisen maat. Siis kaikki kansamme riemuitkaat, kun olette päässeet vaivoista.
Orjuus on lakkautettu Suomesta jo vuonna 1861, kun keisari lakkautti maaorjuuden koko Venäjänmaalta.
Sipilän hallitus aikoo panna turvikset vastikkeellisesti töihin. Puhe on ollut lähinnä ruokapalkasta.
Vaikka idea tuntuu meistä kuinka hyvältä, mahtaako menettely olla ihmisoikeuksien mukainen?
Eikö turvis ole ihminen, jolle pitää maksaa tehdystä työstä palkka?
Ideassa on se maku, että se on keksitty suomalaisten äänestäjien tyynnyttelyyn.
Vaikkapa perussuomalaisten kannatusluvut pitää saada jotenkin nousuun.
Oikea lääke on pistää turvapaikanhakijat tekemään töitä leipänsä eteen. Ja kansa hurraa.
Sillä ei ole niin väliä, pelataanko tässä lakien ja asetusten mukaan.
Vieraan vallan kansalaisia on Oulussa pidetty töissä ruokapalkalla viimeksi 1940-luvun alussa, kun neuvostoliittolaiset sotavangit kaivoivat Merikosken voimalan alakanavaa.
Tietenkin saattoi olla, että neuvostotyöläiset pistivät Limingantullissa pystyyn 1970-luvulla Konelan kuperan katon samoin työehdoin, mutta eihän sitä meille ihmettelijöille kerrottu aitojen takaa.
Miten sitten käy, jos turvis lyö risusavotassa vesurilla jalkaansa?
Maksaako Valtiokonttori tai Kuntien eläkevakuutus turvikselle tapaturmaeläkkeen kaukomaille, kun tämän työkyky on alentunut nälkätöissä suomalaisten eteen?
Siinä sitä on asiantuntijoille selvittämistä.
Pahoin pelkään, että kolmen ässän lyönti jää hihaan.
Kolmen ässän hallitusta on syytetty työnantajaleiriin kumartamisesta.
Kolmen kaveruksen politiikka on talousvetoista, ”seteliselkärankaista”. Raha ratkaisee.
Miten suomalaisten tuotteiden vientiä ja kilpailukykyä edistää se, että julkisen vallan poliiseilta, palomiehiltä ja sairaanhoitajilta leikataan lomat ja lisät?
Kyse ei ole kilpailukyvystä, vaan valtion ja kuntien omista rahoista.