Kuun metsän Kaisasta Jussi-palkittu dokumentaristi Katja Gauriloff loikkasi fiktion puolelle. Sofi Oksasen Baby Jane -romaaniin pohjautuva elokuva tulee ensi-iltaan perjantaina.
Kun dokumenttielokuvien tekijänä tunnetuksi tullut Katja Gauriloff poimi Sofi Oksasen Baby Jane -romaanin rovaniemeläisen lähikauppansa pokkarihyllystä seitsemän vuotta sitten, hän ei varsinaisesti ollut etsimässä aihetta ensimmäiselle pitkälle fiktioelokuvalleen.
Baby Jane kuitenkin herätti Gauriloffissa hyvin vahvoja kuvia ja tunnelmia. Jotkut kohtaukset nousivat esiin niin voimakkaina kuin hän olisi elänyt ne itse.
Yhtä lailla kirja tuntui tarjoavan mahdollisuuden tehdä elokuvan vahvoista ja moniulotteisista naisista. Seksuaalivähemmistöistä, etenkään naisten välisestä rakkaudesta kertovia elokuvia ei Suomessa ollut juurikaan tehty.
– Elokuvan yksi tärkeä teema on mielenterveysongelmat ja se, kuinka hankala on saada apua. Yhteiskunnan avun ulkopuolelle on helppo päätyä, Gauriloff sanoo.
– Pelkään, että mielenterveysasioissa eriarvoisuus tulee edelleen kasvamaan. Onneksi nykyään esimerkiksi masennus ei ole enää niinkään tabu, vaan asioista voidaan puhua vapaammin, ainakin nuorten keskuudessa.
Fiktioelokuvan ja dokumenttielokuvan tekoprosessit poikkeavat melkoisesti toisistaan. Jos dokumenttielokuvan ohjaaja huhkii paljon yksin, on fiktiossa rinnalla monen taiteenalan ammattilaisia aina pukusuunnittelijasta näyttelijöihin. Baby Janen tapauksessa Gauriloff ilahtui koettuaan tehneensä työryhmänsä kanssa ”samaa elokuvaa”.
– Fiktioleffan kuvausvaihe on aina rytmiltään kiihkeä. Se on kuin juna, joka lähtee etenemään ja pysähtyy vasta pääteasemalla, kun kaikki on saatu kuvattua. Silloin ei ole mahdollisuutta ja aikaa jäädä kesken kuvausten pitkäksi aikaa pohtimaan valintoja, vaan täytyy tietää tarkkaan, mitä haluaa, ja miten sen saavuttaa, hän selvittää.
– Kyllähän siinä virheitäkin tulee tehtyä. Niitten kanssa sitten vain eletään.
Kipinän elokuvaa kohtaan Gauriloff sai asuessaan Oulussa 1990-luvun loppupuoliskolla. Inarissa syntynyt mutta Rovaniemellä varttunut Gauriloff oli muuttanut Ouluun lähinnä maisemaa vaihtaakseen. Hän opiskeli maskeeraajaksi, teki toimistotöitä ja lauloi Oulun Ylioppilasteatterin bändissä.
– Se oli sellaista aikaa, että poltin kynttilää vähän joka suunnasta. Kaikkea piti tehdä ja päällekkäin. Bändistäkin tuli puoleksi työ, Gauriloff kertoo.
– Tein sitä pari vuotta, kunnes koin, että tein ihan vääriä asioita.
Jossain vaiheessa Gauriloff päätyi näyttelemään lentosirkuksesta kertoneeseen amatöörielokuvaan. Kuvausten aikana hän huomasi olevansa kiinnostunut näyttelemisen sijaan kaikesta siitä, mitä kuvaaja kamerallaan teki.
Gauriloff päätti selvittää, missä alkaisi seuraava mahdollinen media-alan koulutus, ja hakea sinne. Koska sen syksyn koulutukset olivat jo käynnissä, vaihtoehdot olivat vähissä. Ratkaisu löytyi lopulta Keski-Pohjanmaan aikuisopistosta Kokkolasta.
Kokkolan-opintojen aikana kiinnostuksen painopiste siirtyi kuvaamisesta tarinankerrontaan. Dokumentit tulivat ajankohtaisiksi myöhemmin Tampereen ammattikorkeakoulussa. Dokumenttikurssia vetänyt Ylen Dokumenttiprojektin silloinen tuottaja Iikka Vehkalahti sai Gauriloffin pohdiskelemaan kolttasaamelaista taustaansa, asioita, joita hän oli teini-ikäisestä lähtien ruvennut piilottamaan itsestään.
Sittemmin Gauriloff on käsitellyt kolttasaamelaisuutta monissa elokuvissaan. Jussi-palkitussa Kuun metsän Kaisa -dokumentissa hän luonnosteli henkilökuvat omasta isoisoäidistään ja tämän luona viihtyneestä sveitsiläiskirjailijasta sekä avasi niin kolttasaamelaisten vaiheita kuin tarustoakin.
Kuluvan talven Gauriloff on enimmäkseen hiihdellyt Utsjoella ja kypsytellyt seuraavaa elokuvaansa Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahan turvin. Omaan alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva fiktio on temaattista jatkoa Kuun metsän Kaisalle.
– Saamelaisaiheisten dokkareiden tekeminen on tuntunut vaikeammalta, koska niihin liittyy vahvasti omakohtaisuus. Olen myös tuntenut vastuun painavampana. Jokaista elokuvaa tehdessä olen vannonut, että en tee enää saamelaisaiheita, mutta olen samalla tiennyt, että tulen palaamaan samaan aiheeseen uudelleen. Se on niin tärkeä osa minua.
Katja Gauriloff
Elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.
Syntynyt Inarissa, asuu Rovaniemellä.
Valmistunut Keski-Pohjanmaan aikuisopistosta vuonna 2000 sekä Taiteen ja viestinnän osastolta Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2004.
Pitkät dokumenttielokuvat: Säilöttyjä unelmia (2011) ja Kuun metsän Kaisa (2016).
Ensimmäinen pitkä fiktioelokuva Baby Jane saa ensi-iltansa perjantaina 8. maaliskuuta.