Irakin sota on Ruotsin sosiaalidemokraattiselle hallitukselle vaikea ongelma erityisesti siksi, että amerikkalaiset ja brittiläiset sotilaat sotivat osaksi ruotsalaisvalmisteisin asein ja etenevät aavikolla ruotsalaisvalmisteisilla ajoneuvoilla.
Tätä asiaa hallitus ei aio muuttaa, mutta on sitä vastoin tehnyt selväksi, ettei Ruotsin minkäänlainen osallistuminen sotaan ole ajankohtaista.
Samaan aikaan pääministeri Perssonin hallitukseen kohdistuu paineita siksi, että ruotsalaiset ovat jo viikkojen ajan marssineet sodankäyntiä vastaan ja että vastalauseiden odotetaan vain voimistuvan sitä mukaa, mitä pidemmäksi sota venyy.
Useat ministerit, kuten ulkoministeri Anna Lindh ja oikeusministeri Thomas Bodström ovat osallistuneet erilaisiin maassa järjestettyihin mielenilmauksiin, mutta eivät tosin siihen kulkueeseen, joka toissa viikonloppuna toi selkeästi esille vihansa presidentti Bushia kohtaan.
On syytä muistaa, että 70 000 irakilaista on hakeutunut Ruotsiin Saddam Husseinin julmaa hallintoa pakoon.
Hallituksen viesti kuuluu, että Yhdysvallat on hyökkäyssodalla rikkonut niinsanottua kansainvälistä oikeutta vastaan tekemällä hyökkäyspäätöksen ilman YK:n valtuutusta.
Varovainen
pääministeri
Pääministeri Göran Persson itse ei ole osallistunut mielenilmauksiin huolimatta siitä, että Tukholman suurmielenosoituksen järjesti ammattiliitto LO ja että koko liiton johto oli mukana lippujen alla. On erittäin todennäköistä, ettei Ruotsi tule näkemään pääministeriään myöskään marssimassa amerikkalaisvastaisten mielenosoitusten kärjessä, kuten Olof Palme teki Vietnamin sodan aikana 30 vuotta sitten.
Persson on yleisesti ottaen pääministerinä varovaisempi kuin sosiaalidemokraattiset edeltäjänsä ja varoo tarkasti joutumasta vastahankaan EU:n muiden pääministerien kanssa.
Erityinen pulma hänelle on se, että Britannian Tony Blair, jonka kanssa hänellä on läheinen ystävyyssuhde, tukee amerikkalaisia. Televisiohaastattelussa Persson väitti välittäneensä kritiikkinsä Blairille henkilökohtaisesti.
Protestimarssien sijaan Persson katsoi paremmaksi tulla muutaman sotapäivän jälkeen hyvin huolestuneen näköisenä valtiolliseen televisioon selittämään, miksi asetoimituksia ei voida lopettaa.
"Jos lopetamme asetoimitukset, joudumme itse vaikeuksiin, sillä silloin Yhdysvallat ja Englanti saattavat puolestaan lopettaa asetoimitukset meille. Se vaarantaisi meidän oman turvallisuutemme", Göran Persson selitti.
Persson teki epätavallisen päättäväisesti selväksi, että Ruotsin kansalliset turvallisuusintressit ovat etusijalla.
Monta vuotta kestäneellä urallani poliittisena toimittajana en muista Perssonin enkä myöskään häntä edeltäneiden Ruotsin pääministerien ilmaisseen itseään yhtä yksiselitteisesti ja selvästi aikaisempien kansainvälisten selkkausten yhteydessä, joihin Ruotsi on joutunut ottamaan kantaa.
Perssonin esiintymistä olivat edeltäneet perusteelliset neuvottelut hallituksen ja muiden puoluejohtajien kanssa nimenomaan aseviennistä, joka viime vuonna toi Ruotsille 3,4 miljardia kruunua.
Ainoastaan vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen kaltaiset pienpuolueet vastustivat asetoimitusten jatkamista.
Aseteollisuus tarvitsee
amerikkalaisia osia
Vähentääkseen painetta toissa viikonlopun suurten mielenosoitusten alla Persson lupasi kaikkien puolueiden tukemana, että Ruotsi tulee näyttelemään huomattavaa osaa Irakin jälleenrakentamisessa ja että hallitus on jo tänä vuonna osallistunut 50 miljoonalla kruunulla humanitääriseen työhön Irakissa.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana 12 prosentilla kasvaneeseen asevientiin liittyvä ongelma on piinannut pääministeriä ja hallitusta jo pitkään. Kun ruotsalainen Hans Blix vielä neuvotteli ja johti asetarkastuksia YK:n laskuun, hallitus ilmoitti muutama päivä ennen hyökkäyksen alkua erään valtiosihteerin välityksellä, että asevienti Yhdysvaltoihin ja Britanniaan saatettaisiin hyvinkin lopettaa, jos nämä maat aloittavat sodan ilman YK:n valtuutusta.
Mutta kun sota sitten alkoi, todettiin, ettei vientiä voikaan lopettaa. Tämä ei johdu pelkästään siitä Perssonin mainitsemasta seikasta, että Ruotsin aseteollisuus on riippuvainen amerikkalaisista ja brittiläisistä komponenteista, vaan myös siitä, että maan kaikilla asevalmistajilla on tänä päivänä ulkomaisia ja etenkin amerikkalaisia ja brittiläisiä, mutta myös suomalaisia omistajaintressejä. Ulkomainen omistus on asia, jota Ruotsin hallitukset ovat rohkaisseet jo 90-luvun alusta lähtien.
Vain Volvo Aero Corporation (lentokoneiden moottorit) ja Ericsson Microwave Systems (tunnistimet ja verkostojärjestelmät) ovat kokonaan ruotsalaisessa omistuksessa. Esimerkiksi Gripen International -yhtiöstä (Jas-suihkuhävittäjät) Ruotsi omistaa puolet ja brittiläinen BAE Systems ja toisen puolen.