Aivan uusien rautateiden linjaus Lappiin on tähän asti ollut silkkaa utopiaa, mutta ei enää. Kaivosteollisuuden tarpeet ovat muuttaneet tilanteen nopeasti. Lappi on saamassa suuria uusia mahdollisuuksia.
Kolarin suunnalle mahdollisesti avattavat rautakaivokset edellyttävät länsirajan jo olemassa olevan rautatien täysremonttia.
Malmiliikenteen vaatima sähköistys parantaa myös Länsi-Lapin matkailun tarvitsemien yöjunien olosuhteita.
Itäkairassa sen sijaan Soklin fosfaattiesiintymä sijaitsee aivan erämaassa. Jos kaivos päätetään sinne avata, sen toiminnan edellytyksenä on täysin uusi ja pitkä rautatieyhteys.
Lyhyin reitti kuljettaa malmia Soklista pois olisi suoraan itään ja rajan yli Kovdorin kaivoskaupunkiin, johon jo tulee rautatie. Venäläiset puhuvat mielellään tästä vaihtoehdosta. Suomalaisissa suunnitelmissa sitä ei ole. Lähtökohtana onkin oltava, että Soklin kuljetukset hoidetaan Suomen kautta.
Silloin mahdollisuuksia on kaksi. Rata voidaan vetää Sallasta suoraan pohjoiseen itärajaa hipoen. Etuna tässä on, että samalla Kemijärven--Sallan jo olemassa oleva rata kohennettaisiin. Silloin paljon puhutun ratayhteyden avaaminen Sallasta Kantalahden ja Murmanskin suuntaan olisi askeleen helpompaa.
Toinen vaihtoehto kulkisi Kemijärveltä Sodankylän kautta Sokliin. Tämä ratalinja olisi pitempi, mutta linjausta puoltavat monet syyt.
Matkan varrella on Kevitsan kaivos, jonka kuljetukset pääsisivät näin myös kiskoille. Mutta vielä oleellisempaa on, että uusi rata kulkisi Pyhätunturin vierestä ja kohti Sodankylän matkailukohteita. Tällä tavoin ne tulisivat suoraan junalla tavoitettaviksi. Myös Saariselän--Ivalon suunta tulisi jo varsin lähelle ratayhteyttä.
Soklin rata voisi siis olla pelkkä kaivosrata, joka kulkisi läpi itäisten erämaiden, tai se voisi samalla avata kokonaan uusia tärkeitä kohteita Lapin henkilö- ja tavaraliikenteeseen. Näin ajatellen Sodankylän linjauksen perustelut ovat paljon painavammat.
Kaikki riippuu tietysti siitä, mitä norjalainen Yara-yhtiö päättää Soklille tehdä. Jos se päättää avata kaivoksen, Itä-Lapissa tapahtuu paljon ja nopeasti. Aikaa ratkaisun tekoon ei yhtiöllä ole enää kovin paljon.
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on jo pohtinut Lapin kaivosratojen rahoitusta. Edellisen kerran Sodankylän rataa pohdittiin hallituksessa vakavasti 1920- ja 30-luvuilla, mutta silloin päätepiste olisi ollut Petsamo.