Nukketeatteri Sytkyjen esitys
vielä tänään Pakkalan salissa
kello 13 ja kello 14. Vapaalippuja Oulun pääkirjaston lehtisalista.
Mukaan pääsee myös ilman lippua, jos tilaa jää.
Miten kertoa joukolle ekaluokkalaisia 200 vuotta sitten soditusta sodasta? Nukkenäyttelijä Juha Laukkanen sen tietää, sillä Nukketeatteri Sytkyt on esittänyt Suomen kouluilla ja aina Tukholmassa asti Lasten kirjeseikkailuesityksiä Suomen sodasta.
Kuivasjärven koulun saliin on kerääntynyt ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita. Lapset istuvat lattialla ja odottavat.
Laukkanen pitää lapsille pienen visailun kysymällä, tietävätkö lapset, mitä vuotta nyt eletään. Yhdessä lasketaan 200 vuotta taaksepäin ja vielä yksi vuosi lisää ja päästään vuoteen 1808.
"Ensin tarvitaan pieni rumpalipoika tai -tyttö", Laukkanen pyytää.
Laukkanen kertoo lapsille, että Suomen sodan aikoihin ei ollut televisiota, ei tietokoneita, vaan oli rumpalipoika, joka kertoi, milloin sota alkaa.
Kuivasjärven koulun lapset tietävät, että tuolloin Suomi kuului Ruotsille. Laukkanen kertoo, että myös Venäjä halusi Suomen itselleen.
"Mitäs siitä tulee, kun sekä Ruotsi että Venäjä halusivat Suomen?" Laukkanen kysyy lapsilta.
"Sota", lapset huutavat.
"Mitä se sota tarkoittaa?" Laukkanen kysyy.
Yhden mielestä se tarkoittaa tykillä ampumista, toisen mielestä ylipäänsä veristä hommaa, kolmas näkee singon ja panssarivaunut.
Laukkanen jatkaatarinaa ja valottaa ilmeikkäästi, miten posti tuolloin kulki ja kuinka hidasta sen kulkeminen oli. Lapset saavat myös kuulla, ettei tuolloin ollut sähköpostia, vaan kirjeitä kirjoitettiin sulkakynällä kirjepaperille.
Samalla Laukkanen kertoo lapsille tuolloisesta koululaitoksesta ja siitä, etteivät tytöt saaneet käydä koulua.
Nykyaikaista sodankäyntiä televisiosta katsomaan tottuneita lapsia naurattaa erityisesti kohta, jossa kerrotaan, miten sotien aikatauluista sovittiin etukäteen.
Kun Laukkanen liikuttaa sotilaita ja sanoo: "Meitä väsyttää, voimmeko mennä jo nukkumaan", lapset hörähtävät nauruun.
"Aluksi ajattelin, että aihetta on vaikea lähestyä, mutta sitten keksin, että sitä voi lähestyä luonnon ja eläinten kautta ottamalla mukaan historiallisia faktoja asioista, jotka ovat lapsille tuttuja", Laukkanen kertoo.
Lapset hiljenevät kohtauksessa, jossa postimies kulkee läpi sodan runteleman metsän. "Näin on tapahtunut jokaisella koululla", Laukkanen kertoo myöhemmin esityksen jälkeen.
Laukkasen kysyy lapsilta, mitä metsästä puuttuu. Lapset huomaavat heti eläinten puuttuvan metsästä, sen, että metsässä ei näy mitään vihreää eikä kuulu lintujen laulua.
"Tällaista sota voi tehdä", Laukkanen kertoo lapsille. "Sota tekee pahaa ihmisten lisäksi myös luonnolle ja eläimille", Laukkanen selittää.
Näytelmä lähenee loppuaan ja päästään jo Porvoon valtiopäiville ja Venäjän Keisari Aleksanteri I:n kunniaksi järjestettyihin tanssiaisiin. Laukkanen kertoo Haminan rauhasta, johon Suomen sota päättyi ja jonka myötä suomalaiset saivat oikeuden omaan uskontoon, lakeihin ja kieleen.
Esityksestä jää lasten mieleen eri asioista. Viivi Kaikkosen mielestä paras kohta oli tanssiaiset.
"Hauskinta esityksessä oli se, kun sotilaat päättivät lopettaa sotimisen, koska niitä väsytti", Kasper Rintala kertoo.
Severi Määtän mielestä sotilaita esittävät puuhahmot liikkuvat kivasti.
Aikuisenkin mieleen Susanna Kaapun toteuttama visualisointi on onnistunut.