YK:n asetarkastajien johtajan Hans Blixin sanoma on kiusallinen Yhdysvalloille, mutta sodan mahdollisuus säilyy yhä suurena.
Ei ole epäilystä siitä, etteikö Yhdysvaltain hallinto ottaisi kaikkea irti siitä, jos YK:n asetarkastajat löytäisivät Irakista jotain todella epäilyttävää. Tähän mennessä asetarkastajien johtajan, ruotsalaisen Hans Blixin vakavin moite koskee kuitenkin vain sitä, että Irak on jättänyt monia kysymyksiä vastaamatta.
Tämäkin on vakavampi asia kuin miltä se saattaa kuulostaa: se voi amerikkalaistulkinnoissa riittää todisteeksi siitä, ettei Irak tee yhteistyötä YK:n päätöslauselman edellyttämällä tavalla. Juuri tätä tulkintaa korostettiinkin Yhdysvaltain reaktioissa Blixin lausuntoihin turvallisuusneuvostossa.
Blixin ydinsanoma oli, ettei mitään "savuavaa asetta" ole löytynyt. Valkoisen talon tiedottajan Ari Fleischerin mukaan kätkettyjen aseiden pulma onkin siinä, ettei niiden savua näe.
Tällä logiikalla on kuitenkin vaikea voittaa maailman mielipidettä puolelleen. Samaan aikaan kun Pohjois-Korea käyttäytyy yhä merkillisemmin, Irakin joukkotuhoaseet alkavat muistuttaa uskonkappaletta: vaikka et jotain näe, sinun on uskottava sen olemassaoloon.
Yhdysvaltain kannalta on hyvin kiusallista, että konkreettiset todisteet Irakin selvästä uhkasta loistavat yhä poissaolollaan. New York Times -lehti viittasi asetarkastajien havaintoihin alumiiniputkista, joita presidentti Bush omassa YK-puheessaan käytti todisteena pyrkimyksestä uraanin rikastamiseen ydinasetta varten. Vaikka analyysit ovat vielä kesken, nämä osat näyttävät todellisuudessa olevan aivan muuta käyttöä varten.
Blix vaikuttaa olevan tehtäviensä tasalla. Asetarkastajien lopullisesta raportista tammikuun 27. päivä tulee hyvin tärkeä, mutta ehkä ei sittenkään ratkaiseva askel Irakia uhkaavassa sodassa. Jos torstaina kerrotun kaltaiset havainnot jäävät voimaan, mahdollisuudet jäävät yhä auki molempiin suuntiin. Raskauttavia todisteita ei löydy, mutta puutteet irakilaisten yhteistyössä jättävät yhä sijaa epäilyille. Tällainen lopputulos antaisi eväitä sekä sodan vastustajille että sen kannattajille - enemmän kuitenkin sen vastustajille, varsinkin kun akuutti Irakin muodostama uhka tuntuu Pohjois-Koreaan verrattuna joka tapauksessa paljon pienemmältä.
Yhdysvallat jatkaa sotavalmisteluitaan koko ajan Britannian seuratessa esimerkkiä. Uskottava sotilaallinen painostus on kiistatta muuttanut Irakin asennetta. Paineen lisäys on ilmeistä, eikä se vielä merkitse vääjäämätöntä sotaa. Mutta mikä on se takaportti, joka yleensä diplomatiassa jätetään?
Muulle maailmalle riittäisi mainiosti näyttö siitä, onko Irakilla toteutuskelpoista joukkotuhoaseohjelmaa vai ei. Bushin hallinto on kuitenkin demonisoinut Irakin ja Saddam Husseinin niin vahvasti, että mikä tahansa muu lopputulos kuin hyökkäys tuntuisi propagandavoitolta Irakille, eikä sellaista voida antaa. Yhdysvallat ja Britannia ovat sitoutuneet Irakin johdon syrjäyttämiseen, ja Saddam tuskin itse astuu syrjään, niin helpottava kuin se kaikille olisikin.
Niinpä tämä merkillinen näytelmä jatkuu päivästä toiseen, samaan aikaan kuin sen tuoma epävarmuus maailmantaloudelle varjostaa elämää kaikkialla. Blixin johtamien asetarkastajien raportit eivät kenties vaikuta siihen, syttyykö sota vai ei, mutta ne voivat vaikuttaa sen luonteeseen.
Ilman selviä todisteita liittolaisten ja kansainvälisen hyväksynnän saaminen hyökkäykselle muuttuu entistä työläämmäksi: voiko Irakin yhteistyön puutteen jättämä epäily todella riittää sodan syyksi, vai onko taustalla pelkästään kysymys öljystä?