Ajatelkaapa itsenne Yhdysvaltain laajamittaisen urkinnan ja vakoilun paljastaneen kolmikymppisen Edward Snowdenin housuihin.
Ensin paljastatte maailman suurimpia salaisuuksia, sitten pakenette maan ääriin, päädytte lentokentän transithalliin taskussanne mitätöity passi ja yritätte epätoivoisesti löytää turvapaikkaa peläten samalla luovuttamista kotimaahan.
Ei taida houkutella?
Epämiellyttävien totuuksien kertojan osa on aina kurja. Niin Snowdeninkin.
Snowden on kohta kaikkialla persona non grata, ei-toivottu henkilö.
Snowdenilla on ollut vain huonoja vaihtoehtoja ja ne huononevat päivä päivältä.
Kun ja jos Snowden joutuu palaamaan tai hänet palautetaan Yhdysvaltoihin, hän voi saada julkistamispalkinnokseen jopa kuolemantuomion.
Jos Snowden taas onnistuu saamaan turvapaikan jostakin hylkiövaltiosta, hän joutuu lymyämään siellä loppuikänsä ja pelkäämään henkensä puolesta.
Totuuden puhuja uhkaa tallautua valtioiden kyynisiin etuihin. Yhdysvallat haluaa Snowdenin tuomiolle, koska hän paljasti sen likaisia salaisuuksia. Harva valtio haluaa hänet, koska se vaarantaisi suhteet pitkämuistiseen supervaltaan.
Snowden on kaikesta päätellen merkitty mies loppuelämänsä. Se on palkinto siitä, että hän lakkasi laulamasta sen lauluja, jonka leipää söi.
Vaikka Snowden oli tiedustelutehtävissä, hän ei ole normivakooja. Toisin kuin aidot jamesbondit, Snowden tuli tietoineen julkisuuteen.
Snowden olisi helppo tuomita moraalisesti ja juridisesti, jos hän olisi myynyt rahasta tai ideo-
logisista syistä tietojaan Yhdysvaltain vastustajille.
Kun Snowden ei aivan ilmeisestikään ole tehnyt näin, häntä ei voi kuin kehua siviilirohkeudesta ja epämiellyttävien totuuksien julkistamisesta kovalla riskillä.
Snowdenin vikatikki oli, että hän lensi tietokoneellinen dataa mukanaan Hongkongiin ja sieltä Venäjälle.
Snowdenin julki tuomia tietoja voi pitää sananvapauden ja avoimuuden kannalta merkittävämpinä kuin Julian Assangen aloittamia Wikileaks-paljastuksia.
Wikileaks-tiedoissa on ollut jopa aivan joutavanpäiväisyyksiä. Esimerkiksi ”paljastukset” Suomen ulkopolitiikasta saivat lähinnä haukottelemaan.
Yhdysvaltain vakoilussa ei ole sinänsä mitään uutta eikä yllättävää. Kaikki valtiot ovat aina vakoilleet ja vakoilevat vastakin.
Yllättävintä on Yhdysvaltain tiedustelun ulottaminen hyvinkin läheisiin liittolaisiin.
Valtioille hankalinta on julkisuus. Se saattoi Yhdysvallat noloon asemaan, Venäjän välikäteen sekä pakotti EU:n ja monet sen jäsenmaat ärähtämään ystävämaalleen.
Vaikea asia vaikeutuu aina kun sitä ei voida hoitaa pelkästään kulissien takana. Julkisuus tuo mukaan arvovallan, jota ei haluta menettää. Sitä on vaarassa menettää eniten Yhdysvallat. Sellainen on supervallalle nöyryyttävää.
Tavallisille ihmisille Snowden teki suuren palveluksen. Hän hätkäytti ajattelemaan, kuinka pitkälle valtiot ovat valmiita menemään tiedonjanossaan ja kuinka perusoikeuksiin kuuluvaa viestintäsalaisuutta täytyy vahtia herkeämättä.
Myös Suomessa poliisiviranomaiset, viimeksi Suojelupoliisi, haluavat tämän tästä itselleen lisävaltuuksia tietourkintaan. Snowdenin paljastukset antavat muistutuksen siitä, että valtuuksien myöntämisessä ja valvomisessa pitää olla tiukka.
Vaikka isoveli tuskin lukee kauppalistatekstareita tai Facebook-avautumisia, tapaus varmasti säikäyttää miettimään, mitä itse kukin lykkää verkkoon tai sanoo tai tekstaa kännykkään.
Entäpä jos Snowden ilmaantuisi Suomeen ja hakisi turvapaikkaa?
Neuvostoloikkarit aiheuttivat Suomelle aikoinaan päänsärkyä. Vaikka Suomella ja Yhdysvalloilla on luovutussopimus, luovutus olisi vaikea päätös.
Ulkoministeriössä toivotaankin varmasti kädet ristissä, ettei Snowden yritä ainakaan Suomeen.
Silloin olisi kuumat paikat.