Johan Vilhelm Snellmanin (1806--1881) laajassa elämäntyössä Suomen Pankin aika oli vain kapea siivu, 1863--1868, mutta hän jäi Suomen markan symboliksi. Markka on nyt museossa, mutta se ei olisi Snellmania vaivannut.
"Aivan varmasti hän olisi ollut euroon siirtymisen kannalla", sanoo Snellman ja Suomen markka -näyttelyn käsikirjoittaja, tutkija Vappu Ikonen.
Rahamuseon näyttelyn avasi tiistaina Suomen Pankin johtokunnan jäsen Sinikka Salo.
"Rahan vakaa arvo oli Snellmanin tavoite, ja aivan samasta asiasta oli kyse rahauudistuksessa, kun 130 vuotta myöhemmin liityttiin eurooppalaiseen rahajärjestelmään ja Suomi sitoi markan euroon", Vappu Ikonen muistuttaa. "Tämä on myös näyttelyn pääviesti."
Kaikki suomalaiset eivät ole markoistaan vieläkään luopuneet. Vuodenvaihteessa liikkeessä oli vielä markkaseteleitä 806 miljoonaa markkaa ja kolikoita 600 miljoonaa markkaa, siis yhteensä 1 406 miljoonaa markkaa.
Viime vuonna Suomen Pankki vaihtoi 22 miljoonan markan arvosta markkoja euroiksi. Vastaava luku vuonna 2004 oli 76 miljoonaa markkaa, eli palauttaminen on kovasti hiljentynyt, mutta ei tyrehtynyt, kertoo Suomen Pankin maksuvälineosaston johtaja Kenneth Sainio.
Suomen Pankki vaihtaa markkoja euroiksi asiakaskassassa pääkonttorin yhteydessä Helsingissä. Myös Nordea, Sampo, OKO, Paikallisosuuspankit ja yksityiset säästöpankit vaihtavat edelleen markkaseteleitä euroiksi. Myöskin Forex on ilmoittanut vaihtavansa markkaseteleitä.
Vakaan rahan vartija patsastelee
Snellmanin syntymän 200-vuotistapahtumia on ympäri Suomen niin paljon, että Suomen Pankki pyrkii omassaan, melko pienessä näyttelyssä viestimään tärkeimmän, J.V.Snellmanin saavutuksen markan sitomisessa hopeakantaan 1865. Samalla markan valuuttakurssit suhteessa Pohjois-Euroopan muihin hopeavaluuttoihin vakiintuivat.
Suomi oli saanut oman rahayksikön, markan vuonna 1860 valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Fabian Langenskiöldin aikana.
Ruplaan sidotun markan arvo heittelehti ja heikkeni aiheuttaen vaikeuksia maan talouselämälle. Langenskiöldin seuraajan, J.V. Snellmanin taitojen ansiosta markka sidottiin hopeaan 4. marraskuuta 1865 Aleksanteri II:n asetuksella. Suomi oli palannut hopeakantaan ja saanut oman, kansallisen rahajärjestelmän.
Aleksanterin patsas on keskellä Senaatintoria. Ympärillä pyörii venäläisiä turistiryhmiä, jotka tammikuun lomasesonkinsa aikana ovat näkyvä osa Helsingin katukuvaa. J.V.Snellmanin patsas on Suurkirkon kulman takana Suomen Pankin edessä, ja siellä suurmies saa talvella istuskella itseksensä. Kesällä patsaan ympärillä pörräävät skeittaajat.
Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi on Suomen Pankki on myös julkaissut Mari Tossavaisen graduun pohjaavan kirjasen J.V. Snellmanin muistomerkistä. Patsaasta ehdittiin riidellä vuosia, kunnes hanke kaatui eduskunnassa 1911. Varat kerättiin kansalaiskeräyksellä, ja kilpailuun tuli 26 ehdotusta. Kuvanveistäjän ja arkkitehdin, Emil Wikströmin ja Eliel Saarisen yhteistyö "Snellman" voitti ylivoimaisesti.
Kilpailusta toteutukseen oli myös värikäs vaihe, kritiikkiä, varojen puutetta ja teknisiä pulmia. Muistomerkki valmistui Snellmanin päiväksi 1923. Samalla täydentyi patsaiden suurmieskolmikko: Runeberg, Lönnrot ja Snellman. Myytti Suomen markan isästä liittyy paikkaan Suomen Pankin edustalla.