Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.
J.V. Snellmanin syntymästä tulee kuluneeksi toukokuun 12. päivänä 200 vuotta. Snellman syntyi Tukholmassa. Kun Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän alaisuuteen vuonna 1809, muuttivat Pohjanmaalta kotoisin olevat Snellmanin vanhemmat lapsineen takaisin Suomeen vuonna 1813. Snellman liittyy läheisesti Ouluun, sillä hänet lähetettiin Oulun triviaalikouluun 8-vuotiaana. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän siirtyi opiskelemaan yliopistoon. Väitöskirja Hegelin filosofiasta valmistui vuonna 1935.
Snellman omaksui voimakkaasti hegeliläisiä periaatteita. Hegelin ja Snellmanin mukaan valtio on yhteiskunnallisen toiminnan korkein muoto ja siihen liittyy ihmisen vapaus. Snellmanin mukaan ihminen on vapaa silloin, kun hän tekee oman oivalluksensa pohjalta, eikä pakon edessä sitä, mikä on oikein.
Snellmanin opiskeluaikaan sivistyneistön ja virkamiesten kieli oli ruotsi. Suomea puhui vain rahvas. Snellman painotti, että "Suomi ei voi mitään väkivallalle, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus". Snellman oivalsi myös, että elinkeinoelämän ja teollisuuden kehittäminen ei ole mahdollista ilman kansalaisten sivistystason nostoa. Ja se on mahdollista vain, jos opetus tapahtuu äidinkielellä, sillä "rahvaan kohottaminen ei ole mahdollista niin kauan kuin lainkäytön ja opetuksen kieli on ruotsi".
Radikaaleine ajatuksineen dosentti Snellman joutui ristiriitoihin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston johdon kanssa. Hän muun muassa sai ankarat nuhteet siitä, että aikoi luennoida akateemisesta vapaudesta filosofisena kysymyksenä.
Hän lähti Saksaan ja Sveitsiin kolmeksi vuodeksi. Teoksessaan "Matka Keski-Eurooppaan" Snellman toteaa Itävallasta seuraavaa: "Itävallan opetuslaitos nojautuu niihin tunnettuihin periaatteisiin, jotka keisari Frans esitti lausunnossaan: ´En tarvitse mitään oppineita miehiä, vaan ainoastaan hyviä alamaisia´."
Sitä vastoin Snellman ihannoi Saksan korkeakoulujärjestelmää: "Saksassa hallitus suojelee tieteellisen tutkimuksen vapautta ja sen harjoittajia. Yleisessä mielipiteessä Saksa onkin voittanut itselleen Saksan valtioliiton johtajan aseman. Lisäksi Saksassa kutsu professorin virkaan on valtiollinen teko, johon koko maan huomio on kohdistuneena ja jota hallitus pitää sellaisena".
Snellman ymmärsi laaja-alaisen sivistyksen merkityksen ja hän esimerkiksi ihannoi ruotsalaisia virkamiehiä, koska he kielten ja kulttuurin ohella hallitsivat hyvin luonnontieteitä. Tämän hän selitti olevan myös syyn Ruotsin sen aikaiseen parempaan yhteiskunnalliseen menestykseen Suomeen verrattuna.
Palattuaan Suomeen hänelle ei löytynyt paikkaa yliopistosta ja hän lähti Kuopioon. Siellä hän perusti kaksi lehteä, joissa hän käsitteli eri yhteiskunnallisia asioita kuten elinkeinovapautta, teollistamista, maanomistusta, koululaitosta, naissivistystä ja maanviljelyn tehostamista.
Suomen yliopistojen rakenne ja toimintatavat juontavat juurensa ajatuksista, joita Wilhelm von Humboldt toteutti perustaessaan Berliinin yliopistoa 1800-luvun alussa. Hänen esittämien periaatteiden mukaisesti yliopistojen tulisi olla pitkälle erikoistuneita, useiden tieteenalojen korkeinta opetusta antavia laitoksia. Toiminta-aatteisiin kuuluvat tieteellinen asennoituminen, korkeimman opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen sekä tutkimuksen ja opetuksen vapaus.
Edelleen hän korosti yliopistojen voimakasta itsehallintoa. Humboldtilaiseen ajatukseen kuului, ettei yliopisto saanut olla liian paljon tekemisessä ympäröivän yhteiskunnan kanssa, sillä se saattaisi vaikuttaa tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuuteen.
Nykyisin yliopistojen odotetaan olevan tiiviissä vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Tutkimuksen ja opetuksen lisäksi yliopistoille on annettu uusi kolmas tehtävä, joka on niin sanottu yhteiskunnallinen vuorovaikutustehtävä.
Oulun yliopisto on ollut perustamisestaan lähtien kiinteässä vuorovaikutuksessa yhteiskunnan muiden sektoreiden kanssa. Esimerkiksi yritysten ja kuntien kanssa toteutettavassa yhteistyössä Oulun yliopisto on ollut tiennäyttäjä ja uusien urien aukoja. Yliopisto määritteli jo runsas kymmenen vuotta sitten tehtäväkseen olla kansainvälinen tiedeyhteisö, joka edistää sivistystä ja aineellista hyvinvointia Pohjois-Suomessa.
Sivistystä ja hyötyä ei ole laitettu Oulussa vastakkain, vaan Oulun yliopisto on sivistysyliopisto, joka on samalla hyödyllinen ympäristölleen. Itse asiassa tämä periaate on johdettavissa J.V. Snellmanin esittämistä ajatuksista. Lentävänä lauseena kaikessa hänellä oli "sivistyneistö tulee kansallistaa ja kansa sivistää". Oulun yliopisto ei ole ollut koskaan "norsunluutornissa", vaan yliopiston opettajat ja tutkijat ovat "kansallistuneet" toimiessaan yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja samalla he ovat "sivistäneet kansaa".
Oulun yliopiston humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan osa Linnanmaan kampuksesta on nimetty Snellmaniaksi J.V. Snellmanin mukaan. Itse asiassa koko Oulun yliopisto voitaisiin nimetä hänen mukaansa, sillä Snellmanin ajatukset esiintyvät vahvasti Oulun yliopiston toimintaperiaatteissa ja arvoissa. Pohjois-Suomen ja koko Suomen menestys perustuu korkeaan osaamiseen ja se ei ole mahdollista ilman väestön korkeaa sivistystasoa.
Suomessa voitaisiinkin ryhtyä käyttämään snellmanilaista sivistysyliopisto -nimikettä humboldtilaisen sivistysyliopiston sijasta. Oulun yliopisto on tällaisen snellmanilaisen sivistysyliopiston oiva ilmentymä.