Kahdeksan vuotta teatterin johtamista riittää tähän palaan, Kajaanin kaupunginteatterin johdosta heinäkuun lopussa lähtevä Kristian Smeds sanoo. Johtaminen ja samalla oman taiteellisen työn tekeminen on raskasta.
"Olen 33-vuotias, ja kahdeksan vuotta on aika pitkä aika hoitaa yhteisvastuullista kakkua. Nyt minulla on oikeus olla itsekäs. Kaipaan vapaa-aikaa ja rauhaa itselleni."
Vuosista viisi meni Teatteri Takomossa Helsingissä ja kolme Kajaanissa. Smeds ei vielä ole päättänyt mitä tekee sitten, kun Kainuu-trilogian kolmas osa valmistuu ja pääsee ensi-iltaan Kajaanin teatterissa syksyllä.
Kristian Smeds kokee, että ne asiat, minkä takia hän Kajaaniin tuli, on täytetty. "Olen antanut tälle talolle sen, mitä minulla on annettavaa, sekä johtamisen tasolla että taiteilijana."
"Minulla ei ole tarjota Kajaanin teatterille visioita tulevaisuudesta tai uutta suuntaa. Niitä oli, kun tulin. Taiteilijayhteisössä on oltava isompia visioita, jotta se voi lunastaa olemassaolonsa. Visioista työstetään teatterin merkitys. Luopuessani ajattelen sekä työyhteisöä että itseäni. Ei työyhteisössä tee mitään semmoisella kaverilla, joka menee kuin zombi, eikä voi parastansa antaa."
Kuin kiekkovalmentaja
Smeds ei katso epäonnistuneensa Kajaanissa, vaikka luopuukin kesken sopimuskauden. Samanlaista liikettä on ollut muissakin teattereissa, ja johtopaikoilta on luopunut sekä nuoria että vanhempia. Vanhemmasta päästä on ehkä viety suoraan hautausmaalle, mutta nuoremman polven teatterinjohtajien väistymisistä riittää puhetta.
Smeds vertaa teatterin johtajan työtä jääkiekkovalmentajaan tehtävään. Taiteilijayhteisön johtaminen on kuin valmentaminen, tuulisia paikkoja kumpikin. Ovathan kiekkoilijatkin eräänlaisia taiteilijoita ja individualisteja ainakin.
Kristian Smeds katsoo, että teatterien johtajista juuri ne, jotka hallinnollisten töiden lisäksi tekevät omaa taidettaan joutuvat koville ja luopuminen tulee mieleen.
"Nuorten johtajien luopumiseen on erilaisia syitä ja ne ovat jokaiselle yksilöllisiä ratkaisuja. Ei ole mitään trendiä. Yhteistä on oma taiteellinen työ johtamisen ohella. Kuluttavaa."
Kolme sisarta työn alla
Kristian Smeds päättää Kainuu-trilogiansa syksyllä valmistuvaan Kolmeen sisareen. Huutavan ääni ja Woyzeck saavat jatkoa näytelmästä, joka pohjautuu Anton T?ehovin tekstiin. Smeds muokkaa T?ehovia näköisekseen kintaskäsin kuten trilogian aiemmissa osissa Kiantoa, Laestadiusta ja Büchneriä.
"Trilogia on paikallisista aiheista. En näe sillä suunnalla enää asioita, jotka polttelisivat. Kolmas osa on iso haaste minulle henkilökohtaisesti ja talolle sekä taiteellisesti että teknisesti."
"Kolmen sisaren ensi-illan jälkeen sijoitun mielelläni marginaaliin sekä ammatillisesti että luultavasti myös asuinpaikan suhteen. En tiedä tulevaisuutta työn tai asuinpaikan suhteen, olen siinä ihanassa tilanteessa. Onneksi minulla on varaa tällaiseen ratkaisuun, sillä uskon että töitä löytyy jatkossakin kunhan vedän vähän happea."
Teatterissa asiat hyvin
Kristian Smeds toteaa, että Kajaanin teatterissa asiat ovat hyvin. Kaupunki on antanut täyden tuen teatterin pyrkimyksille - ja mikä harvinaista viime vuosina Suomessa - lisäsi jopa viime vuonna tukeaan huomattavasti. Kaupungin johdon kanssa keskustelut luopumisesta sujuivat täydessä yhteisymmärryksessä.
Smeds ei aio jäädä varjohallitsijaksi eikä puutu mitenkään seuraajansa valintaan. Kajaanissa kaupunginteatterin henkilökunta valitsee johtajan.
Elokuusta lähtien teatteria johtaa väliaikaisesti ohjaaja Ilkka Laasonen, joka vetää uuden johtajan kiinnitystyöryhmää. Uusi johtaja voi olla tiedossa jo loppukeväällä, Laasonen lupaa.