Smash Asem -mielenosoituksen hoidossa poliisi teki kiistatta virheitä. Ne voi suureksi osaksi panna kokemattomuuden syyksi. Tapahtumasta pitää nyt ottaa oppia.
Kuvia Suomesta vuoden takaa: Mielenosoituksen yhteydessä kiinni otettuja ihmisiä kuljetetaan putkaan linja-autoilla. Odottelu saattaa kestää useita tunteja, minkä syystä osa matkustajista tekee tarpeensa bussin lattialle. Koska heidän kätensä on sidottu nippusitein selän taakse, he hoitavat asian rajavartiomiesten avustamina.
Lyhyesti sanottuna tällaista ei pitäisi tapahtua, mutta niin vain tapahtui, kun poliisi pani viime vuoden syyskuussa Helsingissä aisoihin niin sanottua Smash Asem -mielenosoitusta. Heti tapahtumien jälkeen tuli selväksi, että asiaa puidaan vielä pitkään. Poliisin otteet johtivat yli 60 kanteluun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Toisaalta 86:ta mielenosoittajaa vastaan on nostettu syyte, joiden oikeuskäsittely valmistunee ensi kuussa.
Tilanne Helsingin keskustassa oli epäilemättä poikkeuksellinen. Selvää on sekin, että viranomaiset eivät tilannetta erityisen hyvin hallinneet.
Ei siksi ollut yllätys, että keskiviikkona ratkaisunsa antanut oikeusasiamies löysi poliisin toimintatavoista moitteen aiheita. Nöyryyttävien bussin tapahtumien lisäksi poliisi otti oikeusasiamiehen mukaan joitakin ihmisiä kiinni perusteetta. Poliisien puolustukseksi voi kuitenkin sanoa, että sillä oli ilmeisesti perustelu syy odottaa rajuakin mellakointia. Jo mielenosoituksen nimi "Murskaa Asem" antoi viitteitä siitä, samoin tiedustelutiedot, joita poliisi kertoi saaneensa.
Poikkeuksellisessa tilanteessa mellakkapoliisin henkinen virittyminen ilmeisesti meni yli. Se näkyi ylireagointina. Taustalla painetta loi EU-puheenjohtajamaan tarve viedä turvatoimet läpi ilman maailmalle leviäviä kuvia kahakoinnista huippukokousten yhteydessä. Helsingissä vilisi tuona viikonloppuna poliiseja kuin sotilasvaltiossa.
Tapahtumista soisi nyt otettavan opiksi. Ongelmallista toki on, että Smash Asemin luonteiset tapahtumat eivät koskaan toistu samanlaisina. Mutta jos seuraava kerta tulee, poliisin on kyettävä myös joustamaan ja käyttämään tervettä järkeä toimiensa mitoituksessa.
Varteenotettava on oikeusasiamies Jukka Lindstedtin tapauksen pohjalta peräämä muutos poliisien varustukseen. Jokaisella poliisilla pitäisi olla näkyvissä yksilöllinen tunniste, vaikkapa numero, mikä jälkeenpäin helpottaisi tapahtumien kulun selvittämistä esimerkiksi videoista ja valokuvista. On kiitettävää reagointia, että sisäministeriö on ryhtynyt asiaa jo valmistelemaan.
Smash Asemin tapauksesta ei kannata tehdä hätäisiä yleistyksiä Suomen poliisien toimintatavoista. Kenttätasolla ei löydy suuria kritiikin aiheita, vaikka pientä napinaa aina esiintyy. Jos löytyisi, poliisi ei olisi niin arvostettu kuin se nyt on.
Paraikaa Suomessa pohditaan valtakunnalliseen poliisihallintoon uutta muotoa. Suunnitteilla on oma poliisikeskusvirasto. Tavoitteena on, että poliisihallintoon saadaan selkeä johto, ohjaus ja vastuu. Päämäärä kuulostaa järkevältä, mutta onkohan keino sitä. Maassa on vuosien ajan pyritty eroon keskusvirastoista, joiden toimet helposti menevät päällekkäin ministeriöiden työalojen kanssa. Tässä mielessä keskusvirasto voi olla askel taaksepäin.
Tehtäköön uudistus, jos sen avulla todella pystytään vahvistamaan myös poliisien kentällä tapahtuvaa työtä. Sen on oltava tähtäyspisteenä kaikessa byrokratian uudistamisessa.