Niklas Bäckströmin polvi nousi suuriin otsikoihin kaksi kuukautta sitten 7. helmikuuta, jolloin kärppävahti loukkaantui leijonien mukana Tukholmassa.
Nyt tuo polvi kerää taas kaiken huomion niin, että jopa Kärppien finaalipaikka on vaarassa jäädä sen varjoon. Vielä sunnuntaina polvea koskeviin kysymyksiin sai epätarkkoja, ylimalkaisia ja jopa aihetta vältteleviä vastauksia.
Kysymyksessä on sama polvi ja ilmeisesti sama sisempi sivuside, joka repesi Tukholmassa, ja Bäckström huilasi kymmenen peliä ja viisi viikkoa.
Eilen polvi saattoi vääntyä pahastikin, sillä kuka jättäisi vapaaehtoisesti kaukalon viidennessä SM-välierässä kriittisillä hetkillä vain viisi minuuttia ennen ottelun loppua. Ei kukaan.
Niklas Bäckström on suuri taistelija, joka pysyy tolppien välissä niin kauan kun jalat kantavat, ja pää toimii. Nyt jalka ei enää kantanut.
Bäckströmiä ei päästetty median eteen, ja kun hän oli 45 minuuttia ottelun jälkeen tulossa pukuhuoneesta ulos, hän kurkkasi oven raosta ja kääntyi nopeasti takaisin. Piileskely on selvä signaali siitä, että vamman vakavuudesta ei haluttu antaa mitään tietoa.
Kärppien maalivahtivalmentaja Ari Hilli sentään suostui käsittelemään aihetta. Hilliltäkään ei suoria vastauksia saanut, mutta viesti oli selvä. Jos polvi on vain venähtänyt, Bäckström torjuu finaalisarjassa. Jos sivuside on enemmänkin rikki, tämä kausi - myös MM-kisat - on Bäckströmin osalta ohi.
Bäckström pystyi kuitenkin kävelemään ontumatta. Kun Brett Lievers teki makean äkkikuoleman, Bäckström riemuitsi ja taputti kädellään pleksiin HIFK:n maalin takana.
Polven tarkemmat tutkimukset tehdään maanantaina. On Bäckström pelikunnossa tai ei, se ei saa vaikuttaa millään tavalla Kärppien valmistautumiseen tai pelitapaan finaalisarjassa TPS:ää vastaan.
Yhdestä miehestä homma ei saa olla kiinni.
Ja etteikö suomalainen mies muka osaisi näyttää tunteitaan. Kärppien toimitusjohtaja Juha Junno kierteli jäähallin ala-aulassa ikionnellisena ja halasi suurin piirtein kaikkea liikkuvaa. Junnon karhumaisen syleilyn kohteeksi joutui myös alati ilmeetön Kari Heikkilä, joka ihan todistettavasti hihkaisi ilosta, kun toimitusjohtaja kietaisi kätensä päävalmentajan kaulan ympäri.
Kuten Junno eleillään vahvisti, finaalipaikka on Kärpille ja koko Pohjois-Suomelle kova juttu. Puolivälierissä ja välierissä tuuli puhalsi pohjoisesta ja Kärpät pyyhkäisi tieltään molemmat helsinkiläisjoukkueet. Tiukassa väännön mainingeissa on kuitenkin syytä tunnustaa, kuinka pienestä kaikki on kiinni. Yksi pomppu toiseen suuntaan välieräsarjan lukemattomissa tilanteissa olisi voinut viedä HIFK:n finaaliin.
TPS pääsee aloittamaan finaalisarjan kotiareenalla - kiitos mahtavan kirin, jolla se nujersi Kärpät runkosarjan viimeisellä viikolla Oulussa.
TPS pääsee finaalisarjaan myös paremmin levänneenä, koska se varmisti finaalipaikan jo viime keskiviikkona. Mutta tässä vaiheessa ei enää lasketa hikipisaroita, eikä mietitä väsymystä.
Suomen mestaruuden vie joukkue, joka haluaa sitä enemmän ja on kypsä ottamaan pokaalin vastaan. Vuosi sitten Kärpät pääsi kuin puolivahingossa finaaliin, eikä siltä löytynyt valmiutta kultajuhliin.
Mutta onko nyt?
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi