Etelä-Afrikan townshipit ovat ruma tahra jalkapallon MM-kisaisännän komistuvassa julkisivussa.
Näkymät vauraan ja hyvinvoivan keskikaupungin ulkopuolella ovat hätkähdyttäviä - ja masentavia.
Kapkaupungista itään vievän moottoritien turva-aidan takaa alkavat rähjäiset slummit, townshipit. Niitä näkyy silmänkantamattomiin.
Pahaisia hökkeleitä on kyhätty ihmisasumuksiksi hylätyistä laudan pätkistä, repeilleistä kattopellin palasista sekä pahvista ja kovalevystä. Pienissä tönöissä asuu vajaat kolme miljoonaa ihmistä, noin 60 prosenttia Kapkaupungin 4,7 miljoonasta asukkaasta.
Kapkaupunki sijaitsee Afrikan eteläkärjessä, mutta talvet siellä voivat olla kylmiä. Esimerkiksi kesäkuussa elohopea laski pakkasrajoille. Suomenkin televisio näytti, kuinka Johannesburgin lapset pommittivat toisiaan lumipalloilla. Heillä oli hauskaa, mutta yöllä ei naurattanut.
Hökkeleissä paleli.
"Kapkaupunki on lumoavan kaunis kaupunki Pöytävuoren juurella. Vuorelta voi sään salliessa ihailla henkeäsalpaavia maisemia Hyväntoivonniemelle asti." Näin alkaa netissä erään matkailusivun esittely. Samalla tavoin kaupunkia ylistetään esitteissä ja matkakirjoissa eri puolilla maailmaa.
Luonnehdinnassa ei ole sanaakaan liikaa. Kaupunki sijaitsee ainutlaatuisen kauniissa ympäristössä meren rannalla vuorijonon suojeluksessa.
Keskustan ilme on moderni, jopa ylellinen. Lasia, metallia, betonia, palmuja ja kukkia. Ilmapiiri Waterfrontilla on pikkukaupunkimaisen leppoisa. Ympäristöön nousee luksustaloja kuin sieniä sateella.
Kerrostaloista avautuu komeat näköalat merelle ja puolen tunnin laivamatkan päässä sijaitsevalle Robbenin vankilasaarelle, jossa Nelson Mandelaa pidettiin telkien takana 17 vuotta rotusorron aikana.
Mustien hallitsemalla sateenkaarivaltiolla on edessään kaikkien aikojen rakennus- ja kasvubuumi. Ensimmäisen afrikkalaisen valtion isännöimä jalkapallon World Cup vuonna 2010 on koko maanosalle jymyjuttu. Kisat ovat maailman seuratuin urheilutapahtuma.
Kisat ovat suuri kansallistunteen kohottaja, eikä juuri ketään häiritse se, että valtavat panostukset jalkapalloon vain korostavat Etelä-Afrikan suuria sosiaalisia eroja. Kuume nousee pykälän jo tiistaina, kun FIFA:n puheenjohtaja Sepp Blatter tulee Kapkaupunkiin tarkastusmatkalle.
Ottelut pelataan yhdeksässä kaupungissa: Kapin lisäksi Johannesburgissa, Durbanissa, Pretoriassa, Port Elisabethissä, Polokwanessa, Nelspruitissa, Bloemfonteinissa ja Rustenburgissa. Kisoja varten rakennetaan neljä uutta stadionia. Viisi olemassa olevaa kunnostetaan ja suurennetaan.
Yksi uusista stadioneista, Green Point, nousee Kapkaupunkiin. Sinne rakennetaan tilat 70 000 katsojalle. Green Pointista tulee Johannesburgin 95 000-paikkaisen stadionin jälkeen maan toiseksi suurin urheilupyhättö.
"69 prosenttia kapkaupunkilaisista tukee Green Pointin stadionia. 17 prosenttia vastustaa sitä, ja 13 prosentilla haastatelluista ei ollut kantaa asiaan", kertoo touko-kesäkuussa tehty riippumaton mielipidemittaus.
Toistaiseksi pelkkänä kuoppana komeilevan Green Pointin kannatus oli suurinta Kapkaupungin köyhien ja työttömien keskuudessa. Peräti 82 prosenttia heistä haluaa stadionin.
Siinä ei ole mitään outoa, vaikka se voi hämmentää suomalaisia, jotka asettavat kunnallispolitiikassa vastakkain urheilun ja sosiaalipalvelut. Jalkapalloa on aina seurattu intohimoisesti ja pelattu slummeissa.
Monet huippupelaajat ovat lähtöisin slummeista. Pallonkäsittelytaito on ollut heidän passinsa tähteyteen ja pois kurjuudesta.
Kapkaupungin tv-kanavilla pyörii jalkapallo aamusta iltaan. Pimeässä slummipubissakin puhe kääntyy oitis kuningas jalkapalloon, kun asiakkaat tajuavat, että yksi vieraista tulee Brasiliasta.
Kapkaupunki ei ole ainoa slummikeskittymä maailmassa. YK:n väestörahaston tuoreen raportin mukaan maailman pahin slummi sijaitsee Nairobin Kiberassa, Keniassa. Siellä asuu noin miljoona ihmistä ala-arvoisissa oloissa.
Ihmiskunnan historiassa saavutetaan ensi vuonna uusi rajapyykki. Yli puolet maailman väestöstä, 3,3 miljardia ihmistä, asuu silloin kaupungeissa, miljardi heistä slummeissa.
Vaikka puolet koko maailman väestöstä on ahdettu kaupunkeihin, heidän asuintilansa kattaa maapallon pinta-alasta vain 2,8 prosenttia. Puolet maailman ihmisistä saataisiin siis mahtumaan käytännössä Japanin saarille.
Elämää Kapkaupungin slummeissa sävyttää alati huoli leivästä, vaatteista, katosta pään päälle sekä lämmöstä talvella. Rikollisuus ja jengien väliset väkivaltaiset yhteenotot ovat jatkuva riesa. Myös kirottu aids väijyy kulman takana.
Elämän ankeudesta huolimatta townshipeissä asuvat ihmiset yrittävät viettää mahdollisimman normaalia elämää, ja monilla heistä on hymy herkässä. He ovat oppineet tyytymään vähään. On ollut pakko oppia.
Slummeissa pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa, siivotaan ja seurustellaan ystävien ja sukulaisten kanssa. Lapset käyvät koulua ja tekevät läksynsä kotona. Aamulla lähtevät töihin ne, joilla töitä on.
Työttömiä on virallisen tilaston mukaan 25 prosenttia. Todellisen työttömyyden arvellaan liikkuvan 40 prosentissa.
"Tervetuloa yöksi meille", huutaa iloisesti Khayelitshan hökkelikylän majatalon pitäjä Vicky Balman. Hän esittelee ylpeänä pientä, siistiä hotelliyritystään, josta saa huoneen ja aamiaisen 25 eurolla.
"Tämä on Etelä-Afrikan pienin ja edullisin majatalo. Vierasvuoteita on kaksi", Balman touhuaa.
Hän on townshipin pikkujulkkis, josta on julkaistu lehtijuttuja ulkomaillakin. Hän luonaan yöpyy rohkeita, elämyksiä hakevia turisteja eri puolilta maailmaa. Kesäkuussa Balmanin hotellissa nukkui yön nuori suomalaisnainen - yksinään.
Kivenheiton päässä sijaitsee slummin nuorisopubi. Se oli lauantaina iltapäivällä täyteen ahdettu. Iloiset seurueet olivat täyttäneet pöydät kaljapulloilla. Olut on hintansa väärti - slummissakin.
Puheensorina on huumaava, ja moni silmä tuijottaa televisiota.
Sieltä tulee jalkapalloa, slummien laillista huumetta.