Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historia kertoo kuinka kansallista kulttuuria ja suomalaista historiaa rakennettiin 1800-luvulla.
Dosentti Irma Sulkunen valaisee tutkimuksessaan miten rahvaan kieli, suomi nostettiin yleiskieleksi, sivistyskieleksi. Vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli ensimmäinen varsinainen kansallinen järjestö maassamme.
Kansalliset suurmiehet kuten Lönnrot, Snellman ja Yrjö-Koskinen saavat rinnalleen "unohdettuja" ruohonjuuritason vaikuttajia. Seura kuvataan ihmisten yhteisönä, josta ei puutu ristiriitoja tai tragedioita.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historia käsittelee järjestön vaiheita sen perustamisvuodesta 1831 vuoteen 1892, jolloin oma talo valmistui Helsingin Kruununhakaan. Historiateosta elävöittävät lukuisat aikalaisvalokuvat ja piirrokset, joissa mm. esitellään seuran kaksitoista perustajajäsentä.
Seuran keskeisiä tehtäviä olivat myös kansanrunouden, muinaismuistojen ja suomenkielisen kirjallisuuden kokoaminen sekä julkaiseminen. Historia julkistettiin tänään seuran juhlasalissa.