Suuressa aitauksessa tanner tömisee ja eläinten rummuttavat maata kuin elokuvissa. Kuusamolaisessa maalaismaisemassa näkykin on yhtä eksoottinen kuin villissä lännessä, vaikka ollaankin itärajan tuntumassa. Järkälemäiset eläimet nelistävät villinä laumana. Tuntemattomat hajut herättivät karjassa epäluulon, mutta nopeasti ne rauhoittuvat ja piirittävät uteliaana katsojansa.
Skotlannista kymmenisen vuotta sitten Suomeen tuodun Higland cattle -rotuun kuluvan karjan johtaja on ylväs sonni, 1 200-kiloinen Grand, joka pitää tiukasti huolen emolehmistään - ja etenkin asemastaan. Koko pitkäturkkisella joukolla uhkeat sarvet sojottavat kohti taivasta. Eläimet näyttävät lauhkeilta kuin lampaat, mutta katseesta näkee pitkien karvojen välistä vain arvoituksellisen häivähdyksen.
"Näissä on vielä sen verran villieläintä, että vieraan kannattaa olla varovainen", neuvoo kuusamolainen yrittäjä Heikki Härkönen.
Rukan matkailubisneksiin siirtyneen Härkösen tilalla oli ennen lihakarjaa, mutta hän lopetti kotoisten eläinten kasvattamisen syksyllä.
Puolitoista vuotta sitten Härkönen ryhtyi hankkimaan aivan toisennäköisiä eläimiä, karuihin oloihin jalostettua Ylämaan karjaa, koska tilalla peltoa 30 hehtaaria.
Paksu turkki ja
nahka suojaavat
Erikoinen emolehmäkarja laiduntaa nyt pellolla ympäri vuoden. Ne kaipaavat suojakseen vain katoksen. Karjalla on niin paksu nahka ja turkki, ettei niiden makuuksilta tarvitse hukkalämmön jättämiä sulia hangesta etsiä
Härkösen mukaan eläimillä on tarkka arvojärjestys. Vahvana johtajana esiintyvän, 7-vuotiaan Grandin lisäksi myös lehmilläkin on keulakuva, 9-vuotias Pepita. Tämän voi aistia nopeasti aitauksessakin. Vaikka koko joukko näyttää aluksi samanlaisilta karvaturreilta, lauman keulakuvat voi havaita nopeasti. Grand ja Pepita seuraavat vierasta hyvin tutkivasti.
Ulkona käyskentelevä karja ruokitaan päivittäin, mutta muuten se on helppohoitoinen. Emolehmät elävät kuten luonnossa, niitä ei lypsetä, vaan vaan vasikat imevät maidon ravinnokseen. Karvaisen mahan alta pilkistäviä vetimiä ei parane mennä hipelöimään. Vaikka jyhkeä eläin on rauhallinen, vapaana elävä lehmä on nopea liikkeissään.
"Ne pitävät huolen vasikoistaan", Härkönen kertoi.
Karjaa hankittu
monesta laumasta
Yksi lehmistä on tehnyt jo vasikan. Se poiki 13 asteen pakkasessa vuosi sitten, eikä ongelmia tullut. Keväällä laitumelle on luvassa pientä karjaa, sillä Grand-herra on tehnyt työnsä perusteellisesti. Kantavana olevat 14 emolehmää poikivat huhti-toukokuussa.
Härkönen on hankkinut karjansa Porin läheltä ja Kankaanpäästä. Hänen arvion mukaan karja kasvatetaan noin 30 eläimeen. Emolehmien lisäksi tulevaisuudessa hankitaan toinen sonni, että lauman perimä pysyy edustavana. Eläimiä myydään siitokseen ja 2-3 vuoden kuluttua myös teuraiksi.
"Alkuvaiheessa tilinväli on pitkä", Heikki Härkönen naurahtaa.
Luonnossa elävän karjan liha on erinomaista, sillä tavanomaisten säilörehun ja heinän lisäksi se syö myös luonnonantimia puista ja maasta. Härkösen mukaan monipuolisen ravinnon vuoksi sen lihassa on riistan makua.
Laidunmaiden ympärillä olevat metsiköt kertovat, että karja on hamunnut ahneesti ruokaa myös luonnosta. Puiden alaoksisto ja vesakot ovat yhtä siistejä kuin metsureiden jäljiltä.
"Ne ovat äärimmäisen hyviä luonnonhoitajia", Heikki Härkönen kehuu komeaa karjaansa.