Vespa vetoaa vanhoihin, nuoria kiehtovat sporttisemmat mallit Matti Mikkonen ja vanha Vespa vuosimallia 1963.Uutta Vespaa esittelemässä myyjä Tuomas Sarvela.Ampiaiseksi naamioitu Gilera on nuorten mieleen.
Oulunsalolainen Matti Mikkonen iloitsee kevään tulosta, sillä silloin hän kaivaa tallista esille silmäteränsä, vuosimallia 1963 olevan Vespan.
Alan harrastajia on nykyään paljon. Vanhat, klassiset skootterit ovat suosittuja keräilykohteita. Myös uusien menopelien myynti kiihtyy koko ajan.
Skootterit keksittiin Italiassa toisen maailmansodan jälkeen. Pontederan Piaggio-tehtaan Vespa, joka tarkoittaa ampiaista, saavutti maailmanmaineen vuonna 1946. Toinen klassinen merkki italialainen Lambretta
Eräs viehätys vanhoissa pyörissä Mikkosen mukaan onkin niiden historian selvittäminen.
"Sodan jälkeen italialaisilta kiellettiin lentokoneiden valmistaminen. Koneita jäi valtavasti, ja työttömyys oli kova. Muutaman kuukauden kuluttua Piaggion insinöörit olivat pelastaneet tilanteen kehittämällä mainion menopelin, ensimmäisen Vespan. Kaksihenkisen ajopelin moottori oli koteloitu ja siinä oli itsekantava kori. Valmistajan määräys kuului, etteivät lahkeet saisi ajopelillä matkatessa sotkeutua", Mikkonen tietää. Kaksitahtista Vespaa myytiin ympäri maailmaa miljoonittain.
Suomessa Vespa oli haluttu ajopeli 1960-luvulla. Se oli edullinen, ja kuljettaja oli viimalta sekä roiskeelta suojassa etuosan polvisuojan ansiosta. Elintason noustessa huokeahintaiset pikkuautot syrjäyttivät skootterin.
Mikkosen 150-kuutioinen Vespa GL on perinteisen punaisen asemesta ollut alkujaan norsunluunvalkea.
"Se on ollut sellainen ylellisempi pyörä aikanaan. Löysin skootterin pari vuotta sitten, jolloin vaihdoin vuodelta 1965 olevan kuplani siihen", hän kertoo hyvästä vaihtokaupastaan.
Pyörä on parhaillaan kunnostuksen alla, ja korjailemisesta Mikkonen kertoo nauttivan.
"Kone oli täysin sökönä, siinä ei ollut valoja ja satulakin oli risana. Nyt pyörään on tehty täysremontti. Vielä olisi pyörä maalattava alkuperäisen väriseksi."
Vanhoihin Vespoihin hän sanoo osia löytyvän kohtuudella. Suomessa on kaksi liikettä, josta niitä voi ostaa. Internet on myös hyvä kanava.
Museoajoneuvoksi Mikkonen ei skootteriaan aio katsastaa.
"Ei kaikkien vanhojen pyörien tarvitse olla museoajoneuvoja. Kolmekymmentä sallittua ajopäivää rajoittaa liikaa pyörällä ajamista", hän miettii.
Mikkonen kehottaa pyörän ostoa harkitsevaa ottamaan asiantuntijan reissulle mukaan.
Nauraen hän muistuttaa myös, että vanhalla Vespalla kiitäjää eivät tienpäällä muut motoristit moikkaa.
Moottoripyöriä myyvä Tuomas Sarvela Taisto Hirvosen liikkeestä kertoo, että uusien skoottereiden myynti on kasvanut tasaisesti 90-luvun lopulta saakka.
Pyörä ei ole enää mikään teinien menopeli, vaan skootteria ostavat kaiken ikäiset. Siinä missä Rooman kaduilla näkee hienon rouvan viillettävän pyörällään takinliepeet heiluen, niin Suomessakin keski-ikäiset naiset ostavat jo skootteria. Se on helppo parkkeerata ruuhkaisessa keskustassa.
"Tyypillistä on, että nuori- tai keski-ikäinen pariskunta 2--20 kilometrin säteeltä Oulun keskustasta tulee ja ostaa kesäksi skootterin toiselle, yleensä rouvalle työajoneuvoksi. Talvella matkataan sitten töihin samalla kyydillä. Tietyllä varauksella voi sanoa, että skootteri on syrjäyttämässä perheen kakkosauton" Sarvela kertoo.
Skootteri helpottaa perheen arjessa, kun nuori pääsee kulkemaan harrastuksiinsa itse.
"Nuorten suosikkeja ovat värikkäät, sporttiset skootterit, joissa on esimerkiksi tarroja. Vespaa menee taas enemmän aikuisille. Klassikko on säilyttänyt mallinsa ja punaisen värinsä läpi vuosikymmenten", Sarvela toteaa.
Skootterin tulevaisuuden hän näkee valoisana. Myynti kasvaa, koska autojen käyttökustannukset nousevat koko ajan.