Olympialainen lajiperhe sai viime viikolla tuoreimman tulokkaan, kun Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) hyväksyi freestyle-hiihdon lajin skikrossin talviolympialaisiin Vancouveriin 2010. KOK:n päätöstä edesauttoi "sisarlajin" lumilautakrossin menestys debyyttiolympialaisissaan Torinossa viime talvena. Villi ja vauhdikas lumilautakrossi saavutti kisoissa suurta suosiota.
-- Ehkä skikrossin pääsy olympialaisiin yllätti hieman, koska seula oli aika tiukka. Kaikki muut ehdokaslajit karsittiin pois. Torinon olympialaisten jälkeen oli sellaista tietoa, että ei 2010 onnistu. Torinon positiivisten kokemusten kautta KOK arvioi nähtävästi uudestaan tilannetta. Hyvä juttu, mutta ei sitä varmana voinut pitää missään nimessä, Suomen hiihtoliiton freestylen lajipäällikkö Marko Mustonen kertoo skikrossin matkasta olympiastatukseen.
Vaikka freestylekään ei ole mikään vanha ja perinteinen talviurheilumuoto, skikrossin nousu olympialajiksi on silti ollut melkoisen nopea. Mustosen mukaan lajissa on ollut kansainvälistä kilpailutoimintaa suuremmassa määrin vasta viitisen vuotta. Vaikka Suomessa laji on varsin pieni, maajoukkue on kuitenkin ollut olemassa jo pitkään.
-- Maajoukkuetoimintaa on ollut vuodesta 2003 alkaen, jolloin rakennettiin joukkue freestylen MM-kotikisoja (Rukalla 2005) varten. Aika alkuvaiheissa oltiin siis jo mukana, ja olemme nähneet, että mahdollisuuksia on. Rukan MM-kisat menivät hyvin, kun Juha Haukkala oli miesten skikrossissa seitsemäs ja Anu Pesonen naisten kisassa neljäs, Mustonen selvittää.
Olympialajiksi nousu nostaa tietysti lajin kiinnostavuutta, ja niinpä Suomessakin on edessä tulevaisuuden rakentamista skikrossissa. Vancouveriin on aikaa vielä runsaat kolme vuotta, eli aikaa on, mutta ei liikaa.
-- Kolme vuotta aikaa, joten uusia laskijoita ei ehdi oikein saamaan, mutta pitää katsoa materiaalia ja rakentaa omaa projektia. Jos vähänkään nähdään, että on mahdollisuuksia menestymiseen, niin panostusta pitää kasvattaa, Mustonen miettii.
-- Freestyle-lajit ovat kaikki sellaisia, että jos huipulla haluaa olla, niin tosissaan on otettava. Välimuotoa ei ole olemassa, jos huipulle haluaa, niin pitää ammattimaisesti treenata. Olympiastatus tietenkin luo sitä lopullista pohjaa siihen, että kannattaa satsata.
Ei valmentajaa
Huipulle nousemiseen tarvitaan tietenkin ammattitaitoista valmennusta, ja valmennuspäällikkö Mustosen mukaan sitä on kyllä Suomessa saatavilla. Maajoukkueella ei kuitenkaan ole tällä hetkellä varsinaista päävalmentajaa, kun hommaa 2003--06 hoitanut Toni Ollikka ei ole nyt mukana.¨
-- Maajoukkuetoiminnan ohella menee nyt. Totta kai pitää hommata valmentaja, joka pystyy olemaan projektissa mukana ja sitoutumaan siihen. Tietoutta on, nyt pitää vain rakentaa joukkue ja löytää resursseja, Mustonen kertoo.
-- Tähän asti hommaa on tehty tyydyttävällä tasolla, ei missään nimessä sillä tasolla mitä pitäisi. Tasoa on siis varaa nostaa huomattavasti, mutta toki kaikki on aina rahakysymyksiä, valmennuspäällikkö jatkaa.
Oma lukunsa lajin nostamisessa on tietysti olosuhteilla. Skikrossi-radan rakentaminen ei ole kovinkaan helppoa ja nopeaa, mutta harjoitteluun riittää Mustosen mukaan pienempikin vaiva.
-- Harjoitteluun riittää kevyempikin rakentaminen. Lähtöportti, ja sitten radalle tiettyjä juttuja. Uskon, että olosuhteet pystytään luomaan kuntoon. Joukkueet ovat tietysti treenanneet ulkomaillakin, sitä pitää lisätä ja parantaakin, Mustonen toteaa.