Skiftesvikiä kolmen vuoden syklillä - vähintäänkin. Siltä näyttää nyt Meri-Oulu-festivaalin kesänäytelmäresepti.
Koko tapahtuma avattiin Joni Skiftesvikin käsikirjoittamalla Laiva Toivo, Oululla kolme kesää sitten. Ensi suveksi on luvassa kirjailijan itsensä sovittama näytelmä hänen Finlandia-ehdokkaana olleesta esikoisromaanistaan Pystyyn haudattu (WSOY 1984).
Työnimenä on "Sirkka ja Bruuno".
Koston ja rakkauden teemat
Pystyyn haudattu nousee näyttämölle nyt jo neljättä kertaa. Kom-teatteri kantaesitti sen Jorma Kairimon näytelmäsovituksena 1986. Ensi-ilta oli Martinniemessä Haukiputaalla. Sen jälkeen Pystyyn haudattu tehtiin myös Iisalmen teatterissa ja harrastajateatterissa Ylivieskassa.
"Katsotaan, miten tekstin sävytän ja mitä aiheita korostan. Oma versioni tulee kuitenkin poikkeamaan paljon Kairimon sovituksesta. Musiikkia tulee runsaasti, siksi tekstiosuus on lyhyempi. Huumoria nostan esille", pohtii Skiftesvik.
"Kyse on koston ja rakkauden teemoista. Näytelmässä on voimakkaita naisia ja ehkä vähän reppanoita miehiä."
Toppilan-esityksen ohjaaja ja musiikin tekijä ovat haussa. Tunnusteluja on taiteellisen johtajan Anna-Kaisa Järven mukaan jo tehty.
"Kom-teatterin esityksessä oli kapellimestari Markus Fageruddin musiikki, joka oli yhtä kuin sataman äänet", kuvaili Skiftesvik. Hän oli hyvin tyytyväinen siihen ratkaisuun.
Housut pois
Kazanissa
Kom-teatteri kiersi Pystyyn haudatulla kymmenessä Euroopan maassa, Neuvostoliitossa ja Meksikossa. Se oli Suomen teatterihistorian laajamittaisin ulkomaan kiertue.
Kirjailija oli itsekin 1988 mukana Neuvostoliiton vierailulla, joka seuraili Volga-joen vartta.
"Ohjaaja Pekka Milonoff luonnehti Pystyyn haudattua universaaliksi näytelmäksi, joka puhuttelee meren rannalla asuvia ihmisiä niin Karibianmerellä kuin Perämeren perukoilla", sanoo Skiftesvik.
Sitten tämä tarinaniskijä kertoo vastustamattoman jutun unohtumattomasta tapauksesta Kazanin kaupungissa entisessä Neuvostoliitossa:
"Milonoff hoksasi, että Kazan on tataarialuetta ja ihmiset siellä ovat muslimeja. Näytelmässä on kohtaus, jossa isä ja poika (Pauli Poranen ja Heikki Paavilainen) ovat ilkosillaan saunassa. Pannaanko pojille housut jalkaan? Milonoff kysyi." Pojat kuitenkin riisuivat housutkin pois.
"Kun vaatteet vähenivät, melkoinen joukko naisia ryntäsi kirkuen ulos salista. Tulkki sanoi, että he menivät hakemaan miliisiä. Vieressäni istunut säveltäjä Kaj Chydenius sanoi, että se olisi ensimmäinen kerta, kun miliisi keskeyttäisi suomalaisen näytelmän. Ei kuitenkaan keskeyttänyt, mutta seurasi esitystä tuiman näköisenä koppalakkinsa alta ovensuussa."
Möljästä paikka viihtymiselle
Meri-Oulu-yhdistys haluaa vahvistaa tapahtuman festivaaliluonnetta. Ensi kesänä ohjelmisto koostuu koko perheelle suunnatuista esityksistä iltapäivisin ja iltatapahtumista aikuiseen makuun.
Lasten ja koko perheen teatterikappaleeksi on valittu oululaisen Nukketeatteri Akseli Klonkin Odysseus - sankareista suurin. Nuku-keskuksessa kesällä 1999 esitetty sankaritarina toteutetaan möljällä 10-20 näyttelijän voimin.
"Iltapäivisin on lisäksi sirkustaidetta, tanssia, pellejä. Ajatuksena on, ettei möljälle tultaisi vain yhtä esitystä katsomaan vaan siellä voisi oleskella useampia tunteja", kaavailee Anna-Kaisa Järvi.
