Haukiputaalla syntynyt ja varttunut kirjailija Joni Skiftesvik kävelee autiossa Martinniemen sahan satamassa ja muistelee nuoruuttaan kukoistavan teollisyhteisön syleilyssä. Kirjailija ei katso hyvällä kansainvälisen puunjalostusjätin UPM-Kymmenen suunnitelmia purkaa suurin osa Haukiputaan sahojen rakennuksista. Eniten harmittaisi vuonna 1927 rakennetun voima-aseman 70-metrisen piipun menetys.
"Minusta UPM-Kymmene voisi suhtautua positiivisesti tähän asiaan. Vuosikymmenien aikana kun Rauma-Repola täällä toimi, syntyi symbioosi martinniemeläisten ja sahayhtiön välillä, joka ikävällä tavalla katkesi vuonna 1988. Se oli hyvin traumaattinen kokemus koko tälle teolliselle yhdyskunnalle."
Korvaukseksi Rauma Repolan seuraaja voisi säilyttää piipun muistomerkkinä, Skiftesvik jatkaa.
Piippua on aina käytetty merimerkkinä, aktiivinen veneilijä ja Suomen meripelastusseuran ansioristin haltija huomauttaa. "Sitä käytetään paljon optisessa navigoinnissa merimerkkinä. Varsinkin kalastajat, jotka eivät käytä satelliittinavigointia, ovat perinteisesti ottaneet piipusta suuntia. Kyllä se on varmasti ohjannut monet huonolla säällä satamaan."
Skiftesvikin rakkaus synnyinseutuunsa näkyy hänen kirjallisessa tuotannossaan. "Näitä rantoja ja seutuja koskettelen aika paljon kirjoissani, yksityiskohtaisesti tämän seudun tapahtumia."
Martinniemen miljöö on myös merkittävässä sivuosassa muutamassa Skiftesvikin käsikirjoittamassa elokuvassa. Tulevaa Salli Koistisen talvisota -kokoillan elokuvaa tultaneen niinikään kuvaamaan kirjailijalle tutuissa maisemissa.
Kirjailijan äiti työskenteli sahalla lastaajana koko elämänsä. Poika seurasi jalanjäljillä: hän lastasi kouluvuosien kesät Martinniemessä sekä lukioajat Toppilassa ja Pateniemessä.
"On uskomatonta, että tämä seutu on muuttunut näin paljon. Ennen täällä oli valtavat lautatarhat, trukit mennä rymistelivät ja hinaajat ajoivat. Ei sitä olisi voinut koskaan silloin kuvitellakaan, että alue voi tällä tavalla joskus hiljetä". Skiftesvik muistelee.
Yhtiö ei
lämpene
UPM-Kymmene on aktiivisesti kartoittanut yhtiön omistuksessa olevat teollisuus- ja kulttuurihistorialliset rakennukset, markkinoinnin ja myynnin johtaja Samuli Eeronen Metsä, Metsätalous ja maankäyttö -yksiköstä muistuttaa.
Selvityksen mukaan piipulla ei ole kulttuurihistoriallisia tai rakennustaiteellisia arvoja. "Se on myöskin viranomaisten tekemissä kartoituksissa jätetty suojelun ulkopuolelle", Eeronen lisää.
Eerosen mielestä yhtiö ei voi ainakaan näillä näkymin rahoittaa piipun ylläpitoa. "Pitäisi ensin olla käyttäjä ja rahat tiedossa. Minun käsittääkseni tähän suojeluun ei ole mistään tulossa rahaa eikä siellä ole varmasti mitään päätöksiä asiaan liittyen."
Museovirastolle vetoomus
Piipun säilyttämiseen tähtäävän kansanliikkeen isä ja Haukipudas-seuran jäsen Pentti Utriainen ei allekirjoita UPM-Kymmenen perusteluita. "Jos yhtiö on sata vuotta lypsänyt rahaa täältä, niin ei se siihen verrattuna iso investointi olisi", sahalla kymmenen vuotta työskennellyt Utriainen jyrisee.
"Onko tässä vaiheessa suurempia investointitarpeitakaan, kun se piippu on niin hyvässä kunnossa", Utriainen kysyy.
Purkuluvan antaa viime kädessä kunta, mutta sitä ennen tarvitaan ympäristökeskuksen ja Museoviraston lausunnot. Haukipudas-seura ja Martinniemen kyläyhdistys eivät vain aio pyöritellä peukaltoitaan. "Haukipudas-seuran puheenjohtajan Britta Passojan kanssa on ollut puhetta, että lähetetään Museovirastolle vetoomus."
Utriainen haluaisi vetoomuksen allekirjoittajiksi myös veneily- ja meripelastusseuran. Lisäksi suunnitteilla on kansalaiskokous Martinniemen koululla.