Eem-interglasiaalikauden aikana merenpinta oli nykyistä korkeammalla ja Skandinavia oli tuhansien vuosien ajan saari. Tanskansalmien kautta oli nykyistä laajempi meriyhteys Pohjanmerelle, Karjalan kautta oli meriyhteys Vienanmerelle.
Mammuttien on täytynyt tulla Skandinaviaan viimeistään Eemiä edeltäneen jääkauden, Saalen, loppuvaiheessa yli 126 000 vuotta sitten, jolloin mantereelle oli vielä yhteys.
Eemin aikana ilmasto oli 1-3 astetta nykyistä lämpimämpi ja Oulun korkeudellakin kasvoi jaloja lehtipuita ja pähkinäpensaita. Samaan aikaan Tanskassa eli kuusipeuroja, saksanhirviä, arovisenttejä, sarvikuonoja ja metsänorsuja. On mahdollista, että samoja lajeja käyskenteli myös Suomessa.
Vuosaaren mammutinluun lisäksi Suomesta ei ole kuitenkaan löytynyt muita Eem-kaudelle ajoittuvia selkärankaisten luita. Noihin aikoihin ajoitettu majavapato ja majavan syömiä puita on löytynyt, mutta itse majavan luihin ei ole törmätty.
"Tämä oli vasta toinen löytö, joka kertoo että täällä ylipäätään on ollut eläimiä tuolloin", paleontologi Pirkko Ukkonen kertoo.
Se, elikö Skandinaviassa noihin aikoihin ihmisiä, on arvoitus. "Kristiinankaupungin Susiluolasta on löytynyt kiviesineitä, joita jotkut pitävät ihmisten tekeminä. Nämä ajoittuisivat Eem-interglasiaalikaudelle. Tällöin kyseessä olisi neandertalin ihminen eikä nykyihminen, joka levisi Eurooppaan vasta 40 000 vuotta sitten."
Suomen mammutinluissa ei ole havaittu ihmisen aikaansaamia naarmuja tai leikkuujälkiä.
