Vain kahdeksan prosenttia suomalaisista tunsi viime syyskuussa kokoomuksen Harri Jaskarin Kalevan teettämässä puoluesihteerien tunnettuusgallupissa. Tänään hänen nimensä on lähes jokaisen täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevan aikuisen huulilla, eikä käsitys taida olla kovin positiivinen. Pikemminkin se on epäuskoinen. Mikä tässä merkillisessä jatkokertomuksessa on totta ja kenen sanaan voi luottaa?
Jaskari on keikkunut iltapäivälehtien lööpeissä ja seikkaillut niiden kohujutuissa yli viikon päivät. Muutkin tiedotusvälineet ovat kertoneet hänen ja hänen entisen avopuolisonsa edesottamuksista, joskin paljon maltillisemmin. Tällä viikolla myös aikakauslehdet ehtivät samalle apajalle. Puoluesihteerin julkisen nöyryytyksen huippu lienee tuoreen Seiskan kansi, jossa Jaskari ja hänen entinen ystävättärensä komeilevat silmä mustana kumpikin.
"Evan" selityksen mukaan hän sai mustan silmänsä Jaskarin nyrkistä ja Jaskari miehiltä, jotka antoivat hänelle sakin hivutusta nähtyään, mitä tapahtui.
Median voima on musertava. Jaskarista tuli yksi Suomen puhutuimmista henkilöistä muutamassa päivässä, eikä siinä kaikki. Julkisuusmylly on jauhanut hakkelukseksi siloposkisen puoluesihteerin puhtoisen imagon uusilla ja uusilla paljastuksilla.
Jaskarille on käynyt vähän samalla tavalla kuin pääministeri Anneli Jäätteenmäelle 2003. Pienestä purosta kasvoi eritoten iltapäivälehtien rummutuksessa valtava kohujulkisuuden virta, joka vei lopulta Jäätteenmäen mennessään.
Vaikka Jaskarin finaalin eli oikeudenkäynnin päivämäärä ei ole edes vielä tiedossa, hänen maineensa on jo nyt tahriintunut pahoin. Hänellä ei ole ollut enää päiväkausiin edellytyksiä puolustaa itseään julkisuudessa. Hänen ainoa toivonsa on siinä, että syyteharkinta tai oikeudenkäynti puhdistavat hänet. Näyttää kuitenkin uhkaavasti siltä, että kävi miten kävi, hänen uskottavuutensa on mennyt eikä hänellä ole enää edellytyksiä palata johtamaan kokoomuksen vaalikampanjaa.
Puolue ei voi ottaa riskejä ja vaarantaa menestystään vaaleissa.
Jaskari kertoi kuohunnan alkuvaiheissa, että "Eva" oli uhannut murskata hänet kohuotsikoilla. Se kannattaa muistaa, kun pohditaan mediajulkisuuden voimaa tämän esimerkin valossa. Jos väite pitää paikkansa, kosto julkisuuden korvennuksen avulla lienee toteutunut lähes viimeistä piirtoa myöten, mutta ilman että kukaan ulkopuolinen tietää vielä varmuudella, mitä todellisuudessa on tapahtunut. On vain väitteitä ja syytteitä, jotka näyttävät Jaskarin kannalta pahaenteisiltä.
"Evan" omakin maine on mennyt siinä sivussa, mutta hänen taustansa ja sivupolkunsa huomioonottaen hänellä ei ollut paljon menetettävää alun alkujaankaan.
Lööppien ja kohujulkisuuden voima on niin raju, että se hirvittää alan ammattilaistakin. Jos Jaskari on syyllistynyt väitettyyn paritukseen ja käyttänyt väkivaltaa, tuskin kukaan herauttaa edes krokotiilin kyyneltä hänen puolestaan. Silti voi kysyä, onko tällaisessa julkisessa myllytyksessä, jonka kohteeksi hän on joutunut, enää mitään mieltä. Kohtuuden häivä on siitä ainakin kaukana. Jos Jaskari tuomitaan, hän tuskin saa linnaa.
Media ei ole tuomioistuin, eikä lööppi- ja kohujulkisuuden määrän perusteella voi arvioida eri rötösten ja rikosten keskinäistä painoarvoa. Otsikoiden koko, lööppien määrä ja käytetyn painopinnan laajuus indikoivat vain asioiden kiinnostavuusarvoa. Jaskarin ja "Evan" suhteesta on yksinkertaisesti löytynyt liian monia kuohuttavan draaman aineksia kuohuttaviin lehtijuttuihin.
Salamarakkaus Tallinnassa - se vanha tuttu juttu. Uusi suhde. Suomalainen mies ja virolainen nainen. Nuorekas ja arvostettu puoluepomo ja kuvauksellinen nainen. Julkisia esiintymisiä poliittisissa seurapiireissä.
Sitten sortuvat kulissit. Osoittautuu, että suhde olikin ollut hyvin myrskyinen. Vakavia syytöksiä puoluesihteeriä kohtaan. Ero virasta. Naisenkin menneisyydestä paljastuu monia huonosti päivänvaloa kestäviä asioita.
Kykypuolueen puoluesihteeri alkaa näyttää hyväuskoiselta hölmöltä, jonka arvostelukyky on pettänyt pahoin. Myös puolue kytkeytyy välillisesti skandaaliin Jaskarille asunnon omistussuhteiden kautta. Miten kokoomus on voinut valita puoluesihteerikseen tuollaisen miehen. Pettikö puheenjohtajankin arvostelukyky?
Nyt odotellaan, mitä syyttäjä ja käräjäoikeus päättävät, jos asia menee sinne asti. Sen jälkeen arvuutellaan, miten kohu vaikuttaa kokoomuksen kannatukseen gallupeissa ja vaaleissa. Draamalla ei ole loppua. Jaskari ja kokoomus voivat vain toivoa, että jostakin putkahtaisi lööppeihin vielä mehukkaampi skandaali.