Pariisi kesällä 1905. Taidemaalari Albert Edelfelt valittaa perheelleen lähettämissään kirjeissä, ettei hän vielä pääse matkustamaan Suomeen, sillä hän on "kuin liimattuna" Saint Cloud'n puistossa aloittamansa maalauksen vuoksi.
"Kunnioituksesta itseään kohtaan" hän ei haluaisi jättää maalausta kesken. "En valita päiviä, jotka ovat kuluneet Saint Cloud'ssa täydellisessä yksinäisyydessä, sillä tämä puisto on todella ihastuttava. Missään maailmassa ei ole sellaisia puita kuin täällä! Ja lisäksi menneiden aikojen suuret muistot (Et puis les grands souvenirs des temps passés)!" Edelfelt hehkuttaa pojalleen Suomeen.
Pariisi sata vuotta myöhemmin. Taidehistorian professori Ville Lukkarinen kulkee Edelfeltin jalanjäljissä Saint Cloud'n puiston vehmaissa maisemissa. Kyllä vain! Paikat ovat yhä löydettävissä. Tuossa on itään johtava keskikäytävä, tuon lumpeita kasvavan lammen rannalla Edelfelt uneksi nymfien tanssista, josta on tallessa lyijykynäpiirroksia hänen luonnoskokoelmissaan.
Suomalaiset rakastavat Albert Edelfeltin maalauksia. Tämä tuli todistettua viimeistään Ateneumin taidemuseon viime vuoden juhlanäyttelyssä, josta muodostui kaikkien aikojen supermenestys. Näyttelyyn tutustui yli 300 000 vierasta.
Mutta harvat suomalaiset tuntevat kultakauden mestarin salaisempia sivupolkuja. Edelfelt oli perso kauniille naisille, mutta nyt ei ole kysymys syrjähypyistä. Albert Edelfelt oli koukussa puistoihin!
Ateneumin taidemuseon grafiikka- ja piirustuskokoelmassa on 114 kappaletta Albert Edelfeltin numeroituja luonnoskirjoja. Kun Ville Lukkarinen asiantuntijaryhmän jäsenenä valmisteli Edelfelt-näyttelyä, hän kävi lävitse kaikki luonnoskirjat ja piti silmällä erityisesti maisemapiirroksia.
Luonnoskirjoissa oli huomattavan paljon eurooppalaisten linnojen, maaseutupalatsien ja kartanoiden puistoissa ja puutarhoissa tehtyjä tutkielmia, jotka muodostivat laajassa aineistossa oman pienen ryhmänsä. "Herralla on ollut kiinnostus maisemapuistoja kohtaan", Lukkarinen muotoilee.
Lukkarisen oma tutkimustyö Edelfeltin luonnoskirjojen parissa ei rajoittunut pelkkään kuvien katseluun. Hän on käynyt monissa Edelfeltin kuvaamissa puistoissa ja puutarhoissa, joista yksi on ylitse muiden, sekä luonnossa että luonnoksissa. Saint Cloud'n puisto Pariisissa; sama puisto jossa Edelfelt sata vuotta sitten istui luonnoskansio polvillaan, kykenemättä jättämään työtään kesken.
Edelfeltin "puistoharrastus" jäi pitkälti lyijykynäpiirustusten ja akvarellien asteelle. Kuva Saint Cloud'n puistosta on tiettävästi ainoa loppuun saakka työstetty öljymaalaus ja kuuluu vuonna 1905 kuolleen taiteilijan viimeisten maalausten joukkoon.
Suomalaiset puistot
liian metsäisiä
Suomalaiset puistot jäivät Edelfeltille etäisemmiksi. Vuosisadan vaihteen suuret maalarit matkustelivat paljon Euroopassa ja aina Afrikkaa myöten. Pariisi oli Edelfeltille, kuten monille hänen aikalaisilleen, tuon ajan taide-elämän ehdoton keskipiste, jonne palattiin aina uudelleen ja uudelleen.
Edelfelt viihtyi ranskalaistyyppisissä muotopuutarhoissa ja pittoreskeissa, englantilaistyyppisissä maisemapuistoissa, joita yhdisti unenomainen, melankolinen haikeus ja surumielinen kaiho.
Ville Lukkarinen uskoo, että suomalaiset puistot olivat Edelfeltin makuun liian metsäisiä. Luonnoskansioissa on kuvia muun muassa Haikon ja Aulangon maisemista, mutta valtaosa on peräisin taiteilijan Euroopan matkoilta, Tukholmasta, Pariisista, Lontoosta, Roomasta.
Valikoima Albert Edelfeltin luonnoskirjojen puistoaiheita on esillä Ateneumin uudistetussa Taka-ajatus -lukusalissa Helsingissä 30.10. asti.
