J. Pekka Mäkelä on kivunnut nopeasti kotimaisen science fictionin kärkikertojien kastiin. Mäkelän kolme romaania tosin kurottavat myös ulos scifi-genrestä, kohti valtavirtaa.
"Jos minulla on kirjallinen missio, niin se on scifin ja mainstreamin (valtavirran) raja-aidan hälventäminen. Pidänkin arvossa sitä, että olen saanut varsin hyvää palautetta ihmisiltä, jotka eivät normaalisti lue scifiä", Mäkelä korostaa.
Helsinkiläinen kirjailija rikkoo tieteissaagojen perinteitä myös toisella tavalla. Häntä eivät kiinnosta huippuyksilöt tai galaksien sodat vaan sivullisten, pienten ihmisten vaiheet.
"Scifissä pelataan hirveän usein isoilla asioilla, käännetään vähintään solmuun maailmankaikkeutta. Minun mielestäni isoihinkin asioihin voi mennä pienten tapahtumien kautta."
Juuri näin käy Mäkelän tuoreessa romaanissa nimeltä Nedut (Like). Tarinassa luupin keskustassa pysyy suomalainen takarivin kaveri Jolle, vaikka Keski-Euroopassa tapahtuu kummia: neandertalin ihmiset palaavat Maahan ja meidän aikaamme. Maan väki saa äimistellä, miten 30 000 vuotta sitten eläneestä lähisukulaistemme lajista tuli avaruuskansaa.
Näissä puitteissa, scifille ominaisen etäännyttämisen ja ajatusleikin kautta, Mäkelä osaa kertoa jotakin olennaista omasta ajastamme.
Alkuperäisten asukkaiden oikeudet
Mäkelä törmäsi ideaan nedujen paluusta kiintoisalla tavalla. Hän tuli miettineeksi Israelin tilanteen ja Karjala-keskustelun kautta sitä, ketkä ovat minkäkin seudun alkuperäisiä asukkaita. Onko aiemmilla asukkailla oikeus häätää myöhemmin tulleet?
"Minua viehättää scifissä mahdollisuus ikään kuin revittää idea äärimmilleen ja katsoa, mitä sitten tapahtuu. Neandertalin ihmisethän voisivat väittää olevansa Keski-Euroopan alkuperäinen väestö - he asuivat seudulla ensin."
Nedut-opus on tekijän mukaan jotain velkaa myös Etelä-Amerikan kirjallisuudelle, sen maagiselle realismille. Mäkelä onkin selvästi Garcia Marquezinsa lukenut.
"Lähden tarinassa liikkeelle arjen kautta, ja scifin sense of wonder (ihmeen tuntu) löytyy enemmän sieltä rivien välistä", sanaseppo makustelee.
Mäkelä löytää uudelle romaanilleen niin ikään vertailukohdan kotimaasta. Finlandia-palkinnon voittanut Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -peikkosaaga on "jonkinlainen sukulaisteos".
Tästä huolimatta - tai juuri siitä johtuen - Mäkelä otti etäisyyttä Sinisalon kertomukseen.
"Tein Neduissa eräitä juonen ratkaisuja vain siksi, että Sinisalo vei omaa kirjaansa täysin vastakkaisen suuntaan."
Kääntäjän ja soittajan opit hyödyksi
J. Pekka Mäkelällä on kirjailijalle varsin otollinen sivuammatti: hän on jo varsin kokenut romaanien suomentaja. Mies myöntää kakistelematta, että hänen oma proosansa on hyötynyt kääntäjän työstä.
"En haluaisi luopua kirjojen suomentamisesta. Tekee hyvää tonkia välillä toisten pääkoppia. Mäkelä osaa käyttää Nedut-teoksessaan myös taustaansa rockin soittajana. Kirjan päähenkilö Jolle on härmärockin takavuosien lupaus, jonka muusikon vaiheet tuovat tarinaan aikalaisromaanin piirteitä."
Jollen kitaran sävelten myötä edetään tarinassa yllättäviinkin, shamanistisiin sfääreihin asti.
Mäkelä hyppää Nedut-kirjan spekulatiivisesta fiktiosta seuraavaksi puhtaamman scifin pariin. Hän kynäilee paraikaa avaruustarinaa työnimellä Karsta.
"Se kertoo hyvinkin suorasti siitä, että aina jonkun tehtäväksi jää siivota sankarien, niin sanottujen huippuyksilöiden, jäljet."
Mäkelän romaanissa neandertalin ihmiset ovat rotevia, vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä ja heillä on vahvat silmien kulmakaaret. Kun katsoo jalkapallomaalivahti Oliver Kahnia, joutuu pohtimaan, ovatko nedut sittenkään kadonneet.