Si­vu­ää­net ovat sal­lit­tu­ja

Musiikkiterapeutti Matti Partanen on huolissaan. Mihin on katoamassa laulun puhdistava kokemus? Ei sen tarvitsisi olla vain harvojen etuoikeus", hän pohtii.

"Eihän sillä ole väliä, laulaako lapsi oikein tai väärin. Laulun sielua puhdistava voima on jäämässä ammattilaisten nautintaoikeudeksi", sanoo Matti Partanen.
"Eihän sillä ole väliä, laulaako lapsi oikein tai väärin. Laulun sielua puhdistava voima on jäämässä ammattilaisten nautintaoikeudeksi", sanoo Matti Partanen.
Kuva: Ala-aho Pekka

Musiikkiterapeutti Matti Partanen on huolissaan.

"Mihin on katoamassa laulun puhdistava kokemus? Ei sen tarvitsisi olla vain harvojen etuoikeus", hän pohtii.

"Olen neljänä kesänä peräkkäin vetänyt lauluiltoja Hupisaaressa, mutta yleisön joukossa ei nuoria näy", Matti kertoo.

"Minun ikäisilläni ja siitä vanhemmilla ihmisillä on tallella lapsuudessa ja nuoruudessa koetut yhteislaulukokemukset. Kouluissa pidettiin yhteiset aamuhartaudet, ihmiset kävivät enemmän kirkoissa ja maakuntalauluja opeteltiin ulkoa. Yleissivistykseen ei enää kuulu osata Suvivirttä tai Gaudeamus igituria", hän valittelee.

"Nuoruudessani myös aatteelliset ja isänmaalliset laulut olivat voimissaan. Se loi yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Globalisaatio tasapäistää myös musiikkia ja se on harmi, sillä suomalainen lauluperinne on täynnä kansanviisautta, elämänkokemusta ja neroutta. Jo Väinämöinen aikoinaan uskoi laulun voimaan, ja kaskut ja tarinat vain paranivat niiden siirtyessä sukupolvelta toiselle", Partanen pohtii.

Ketju näyttää olevan pahasti poikki.



Pääasia
että laulaa


Tunnelma yhteislaulutilaisuuksissa on voimakas ja ihmiset poistuvat paikalta iloisina ja rentoutuneina. Samaa puhdistavaa voimaa hän jakaisi mielellään nuoremmillekin.

"Tiedän kyllä, että nuoret käyvät rock-konserteissa ja osaavat bändien biisejä ulkoa, mutta heiltä puuttuu omaan laulamiseen liittyvä, sielua puhdistava kokemus", Partanen harmittelee.

"Jos sinne yhteislaulutilaisuuteen tulisi laulattajaksi joku nuorten suosikki, niin ehkä he innostuisivat. Kävihän Lordikin laulamassa vastaavanlaisessa tilaisuudessa Ruotsissa, jossa yhteislauluperinteellä on paljon vankempi asema kuin Suomessa", Matti jatkaa.

"Ei sillä ole väliä, miten laulaa, kunhan laulaa. Nuorten pitäisi oppia vapautumaan. Toisaalta kouluissa on korostettu yksinlaulua ja laulukokeita, joka on saanut monille ikuiset traumat koko aiheeseen", hän sanoo.



Musiikkiterapialle tarvetta


Matti Partanen on ollut musiikin kanssa tekemisessä koko ikänsä, mutta musiikkiterapeutiksi hän ryhtyi vasta vanhemmalla iällä.

"Valmistuin 50-vuotiaana. Sitä ennen ehdin tehdä kaikenlaisia hommia nuoriso-ohjaajasta portsariin."

Partanen on yksityisyrittäjä, jonka toimipiste on Tahkokankaalla. Hän on parisenkymmentä vuotta kestäneen uransa aikana ehtinyt nähdä muun muassa kehitysvammaisten kanssa, miten musiikilla on oikeasti parantavia voimia.

"Kehitysvammaisilla on tallella vielä spontaanisuus ja estottomuus. Musiikki vie heidät aidosti mukanaan. Toisaalta jos musiikillinen itsetunto nousee liikaa, niin sitten on pakko asettaa jo rajoja. Normaaliuden rajoihinhan ei kuulu yletön hilluminen kaduilla tai päätön tanssiminen. Hankalaa siis toisaalta", hän valottaa.

Tulevaisuudessa Matti näkee musiikkiterapialla olevan yhä enemmän työnsarkaa ikääntyvien ja vanhusten keskuudessa.

"Väestö ikääntyy ja laitoksissa on yhä enemmän asukkaita. Vierailen paljon vanhainkodeissa ja näen kuinka he nauttivat laulamisesta. Valitsen kappaleita heidän voimantuntonsa aikakausilta. Vaikka he kuinka olisivat dementoituneita, niin he kyllä tunnistavat nuoruutensa laulut. He odottavat siellä tilaisuuden alkua valmiina, jos vain muistavat tulla paikalle", Partanen naurahtaa.

Tämän kesän viimeinen yhteislaulutilaisuus Hupisaarten kesäteatterissa Ainolassa tänään maanantaina kello 18.30 alkaen. Laulattajina Matti Partanen ja Neulapojat.

Ilmoita asiavirheestä