"Jotkut harrastavat golfia, toiset kalastusta ja minä sitten tätä", tuumaa kouluneuvos, kasvatustieteiden ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Lassila. "Minkäs minä sille teen, että kun alan kirjoittaa, niin tulee väitöskirja!"
Jos tarkkoja ollaan, on oululainen Lassila kirjoittanut viime vuosina muutakin kuin väitöskirjoja, muun muassa omakustanteen Lapin maatalousseurasta ammatillisten oppilaitosten ylläpitäjänä.
Yhtä kaikki: Juhani Lassilan, 71, harrastus on tutkiminen ja nimenomaan lappilaisen sivistyksen tutkiminen. Parhaillaan hän valmistautuu väittelemään Joensuun yliopiston metsätieteellisessä tiedekunnassa Lapin metsäopetuksen historiasta. Kolmas tohtorinväitös ajoittuu tälle keväälle.
Edelliskerran Lassila väitteli vuonna 2003 Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Länsi-Lapin ammatti-instituutin historiasta. Ensimmäisen kerran hän väitteli vuonna 2001 Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa Lapin koulutushistorian alkuvaiheista.
Tutkimuksen syvempiin syövereihin runsaan 40 vuoden työuran Lapissa opettajana ja lääninhallituksen virkamiehenä tehnyt Lassila ajautui kymmenisen vuotta sitten.
Lassila toipui infarktista, kahdesta pallolaajennuksesta sekä ohitusleikkauksesta ja aloitteli eläkepäiviään entisessä koulukaupungissaan Oulussa, kun kittiläläinen Tapani Kokko pyysi häntä kirjoittamaan kymmenkunta sivua omaan Lapin asioita käsittelevään teokseensa. Lassila suostui.
"Silloin juolahti mieleen, että voisin kirjoittaa enempikin, kun on tullut tehtyä vuosikymmenet osallistuvaa havainnointia."
Tekstiä alkoi vyöryä sen verran vuolaasti, että tuttava ehdotti opinnäytteen tekemistä. Lassila ensin epäili hankkeen onnistumista - kunnes muokkasi teksteistään väitöstutkimuksen.
Asioihin perehtyminen sekä tiedon pureskelu ja tekstiksi muokkaaminen tietävät pitkää päivää. Lassila uppoaa sivistyksen syövereihin yleensä heti herättyään ja aamun lehdet luettuaan. Akateemiset ajatukset hän malttaa heittää mielestään vasta iltamyöhällä. Päivittäinen tauon paikka on tunnin parin sauvakävelylenkki.
"Tämä ei tietysti olisi mahdollista, ellei perhe tukisi."
Pirkko-vaimo paitsi pitää huolta siippansa ruokahuollosta ja kirjalainauksista, osallistuu hän myös tutkijan tekstien viimeistelyyn kommentoimalla niiden kieliasua.
Lastenlastensa kanssa tuplatohtori harrastaa kokeisiin lukua. "Meillä on käytäntö, että he ilmoittavat minulle kouluarvosanansa ja minä raportoin heille, miten oma hommani etenee."
Juhani Lassilaa innoittaa halu selvittää asiat perinpohjin. Viroista hän ei enää kisaa nuorempiensa kanssa, mutta suostuu kernaasti luennoimaan tai muuten keskustelemaan itselleen tutusta aihepiiristä.
Joko kolme väitöstä riittää?
"Kyllä minä varmasti kirjoitan niin kauan kuin elinpäiviä riittää. Mutta väitöskirjaa - tässä vaiheessa on suuruudenhulluutta tuolla tavoin ajatella", Juhani Lassila sanoo.