Kansanedustajan pitää esiintyä eduskunnassa vakaasti ja arvokkaasti. Hän ei saa loukata toista henkilöä. Istuntosalissa ei saa esimerkiksi syyttää toista valehtelusta. Siksipä siellä usein puhutaankin muunnellusta totuudesta.
Puhujan on myös tarkoin pysyttävä käsiteltävä asiassa. Jos hän siitä poikkeaa, puhemiehen tehtävänä on muistuttaa asiassa pysymisestä. Jos edustaja ei usko, voi puhemies kieltää häntä puhumasta.
Arvokkaan käyttäytymisen lisäksi kansanedustajilta edellytetään asiallista pukeutumista. Esimerkiksi Klaus Bremerin polvihousut saivat aikoinaan puhemieheltä huomautuksen. Sen sijaan nykyiset puhemiehet, jotka kaikki ovatkin miehiä, ovat vain tyytyneet katsomaan nuorten naisedustajien roiskeläppiä eli entistä lyhyempi hameita.
Kansanedustajan asema on perustuslain mukaan vahva. Kansalta saatua valtakirjaa ei myöskään noin vain lakkauteta. Vapautuksen edustajantoimesta voi myöntää eduskunta, mikäli vapauttamiselle on hyväksyttävä syy. Sellaiseksi ei kelpaa esimerkiksi tympääntyminen kansanedustajan työhön. Erottamisen syyksi ei kelpaa värikäs siviilielämä. Eduskunta voi erottaa kansanedustajan, jos tämä toistuvasti ja olennaisesti laiminlyö edustajantoimensa hoitamisen tai on tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeuteen.
Nykyisen eduskunnan työmoraalissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan kansanedustajien siviilielämä tuntuu muuttuvan aina vain vauhdikkaammaksi. Tony Halmeen ammuskelusta ja Rosa Meriläisen huumetunnustuksista on edetty siihen, että oululainen kansanedustaja Lyly Rajala on tehnyt pornolehdessä selkoa alaikäisenä kokemistaan seksiseikkailuista, Reijo Paananen jäänyt kiinni ylinopeudesta ja Antero Kekkonen kärähtänyt ratista.
Vaikka näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka he varsinaisen edustajan toimensa hoitavat, tietyt seuraukset politiikan muutenkin kehnoon arvostukseen tempauksilla on.
Kansanedustajalta odotetaan parempaa nuhteettomuutta ja vähintäänkin tavallista tallaajaa parempaa lainkuuliaisuutta. Ovathan edustajat itse säätäneet lait. Ei yhteiseksi tarkoitettuja pelisääntöjä sovi itse lähteä ensimmäisenä rikkomaan. Näin tekevät humalassa auton rattiin menijät.
Kekkonen on tuore esimerkki, kuinka käryn käydessä sorrutaan mitä ihmeellisimpiin selityksiin. SDP:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman heti antama neuvo, että kannattaa puhua avoimesti, valui kuin vesi hanhen selästä. Kekkonen sortui selitysrulettiin ennen kuin älysi sulkea suunsa. Kekkosen laukaisema vitsi, että hän on lääketieteellinen ihme oli kaikkea muuta kuin osuva. Lyly Rajalakin olisi voinut vielä yhden kerran miettiä, kannattaako vanhoja yksityiselämän tekemisiään koko kansalle selostaa.
Sanotaan, että viisas vaikenee. Ainakaan selittelyillä mokat eivät parane.
Ei ihme, että puoluetoverit tuskailevat mokaajia. Yhden moka kun kaatuu helposti koko porukan niskaan. Yksittäisen edustajan tempaukset leimaavat herkästi koko puolueen. Tästä ovat ainakin vihreät saaneet tuta.
Sitä paitsi edustajien siviilielämän tempauksilla saattaa jatkossa olla heijastuksia jopa äänestysaktiivisuuteen. Näin ovat julkisuudessa arvelleet niin eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kuin politiikan tutkijakin. Harmi, sillä politiikan kiinnostavuus ja poliitikkojen uskottavuus on ollut laskussa muutenkin.
Vuonna 2007 kansa pääsee seuraavan kerran sanomaan, ketä eduskuntaan lähetetään.