Oulun lääni on ajautunut erikoislaatuiseen tilanteeseen, kun 65 vuotta täyttävän maaherra Eino Siuruaisen virkakausi päättyy maaliskuussa, eikä seuraajaa ole vielä nimitetty. Siuruaisen virkasuhteen päättyminen on ollut hallituksen ja sisäministeriön tiedossa viisi vuotta.
Yleensä maaherrat on valittu hyvissä ajoin, mutta nyt lääni odottaa hämmentyneenä, mitä hallitus tekee. Edes seuraajaspekulaatiot eivät ole käynnistyneet. Nimityksen valmistelu kuuluu hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemelle, joka haluaa Siuruaisen jatkavan virassa vuoden loppuun asti. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi seuraajaa ei ole vielä valittu.
Kivinimen ajatus jatkoajasta on järkevä. Muiden maaherrojen määräaikaiset pestit päättyvät vuoden lopussa, ja Oulun lääni on hyvä saada rytmiin mukaan. Siuruaisessa riittää virtaa, ja hän on erittäin motivoitunut työstään. Väliaikaisen maaherran valinta vain vuoden loppuun asti olisi näissä oloissa kuin korvapuusti läänin asukkaille.
Ratkaisuvalta on Siuruaisen omissa käsissä ja hän on asettanut yhdeksän kuukauden lisäpestille tiettyjä ehtoja. Ne eivät ole kuitenkaan ylivoimaisia, ja hän on niin velvollisuudentuntoinen henkilö, että hän tuskin väistää vastuuta, kun hän tietää nauttivansa läänin ja nimittäjän luottamusta.
Kiviniemen vetämä valtion aluehallinnon uudistuskin hyötyy siitä, jos kokenut Siuruainen saa tuoda käytännön asiantuntemuksensa ja omat, selkeät näkemyksensä ratkaisuihin, päätetäänpä läänien kohtalosta lopulta mitä tahansa. Siuruaista kannattaa kuunnella Helsingissäkin.