Punamultahallituksen jatkoa vielä tammikuussa ennakoineet gallupit ovat saaneet uutta sisältöä, kun SDP:n kannatus lähti laskuun. Samalla mahdollisten hallitusvaihtoehtojen määrä kohosi kolmeen.
Vain yksi on ollut pysyvää poliittisissa gallupeissa kuukaudesta toiseen: pääministeri Matti Vanhasen kannatus. Hän on ollut suosituin ehdokas uuden hallituksen pääministeriksi. Sen sijaan keskustan, SDP:n ja kokoomuksen kannatus on elänyt yllättävästi.
Viime syksynä ja vielä tammikuussakin näytti siltä, että punamultapuolueet saisivat vaaleissa kansalta kivuttomasti jatkovaltakirjan hallitukseen. Vain kilpailu ykkös- ja kakkospuolueen asemasta keskustan ja SDP:n välillä näytti tuovan vaaleihin piristettä.
SDP johti mielipidemittauksissa syystalvella ja vielä tammikuussakin, mutta helmikuussa keskusta alkoi petrata kannatustaan. Se nousi aivan SDP:n tuntumaan ja muutamissa gallupeissa jo ohitsekin.
Maaliskuussa keskustan johtoasema vakiintui, kun demarit alkoivat liukua alaspäin. Perjantaina julkistettu Ylen mittaus vain vahvistaa suuntaa: keskustan ero SDP:hen oli venähtänyt jo 3,4 prosenttiyksikköön. Keskusta on nyt selvä voittajasuosikki, joskin on syytä muistaa, että vaalitulos on aina joiltakin osin arvaamaton.
Kokoomuksen kannatus on noussut samalla, kun SDP:n on laskenut, mutta Ylen mittaus osoitti perjantaina kokoomukselle tasaantumista. Mikäli viime päivien suuntaus noiden puolueiden välillä jatkuu varsinaiseen vaalipäivään saakka, uurnissa muhii yllätys ja hallitusneuvotteluihin voikin ilmaantua kolme vaihtoehtoa: punamulta, sinipuna ja porvarihallitus.
Ei kuitenkaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Keskustan ja SDP:n johto on vältellyt yhteenottoja keskenään vaalikeskusteluissa. Siitä ja monista muista merkeistä voi päätellä, että puolueet ovat varautuneet jatkamaan yhdessä hallituksessa, jos vain vaalitulos sen mahdollistaa.
Niiden tukena on lukuisten mielipidemittausten tieto siitä, että kansa luottaa punamultaan. Se oli suosituin vaihtoehto myös Kalevan Oulun vaalipiirissä teettämässä kyselyssä maaliskuun alkupuolella. Kokoomuksen täytyisi kiriä kuutisen prosenttiyksikköä viime vaaleihin verrattuna päästäkseen ykköseksi ja valitsijan paikalle. Vasta silloin se voisi panna varmuudella pakan uusiksi.
Kokoomuksessa ovat virinneet toiveet päästä hallitukseen, kun sen ja SDP:n voimasuhteet ovat tasoittuneet. Kokoomus jäänee kuitenkin ikävästi toisten armoille. Kenet Vanhanen valitsee kumppaneikseen, jos keskusta voittaa vaalit? Uskaltaako hän muodostaa porvarihallituksen, jos kokoomus saa eduskuntaan enemmän paikkoja kuin demarit? He tuskin vetäytyvät vapaaehtoisesti oppositioon, kuten he tekivät 1991, vaikka tappio olisi tuntuvakin.
Vaaleissa riittää jännitettävää loppuun asti. Äänestäjillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa puolueiden keskinäiseen järjestykseen ja sitä kautta hallituksen koostumukseen. Se edellyttää kuitenkin äänestyspaikoilla käyntiä huomenna.
Suurten takana muut puolueet käyvät omaa otteluaan. Kaikki odottavat pääsevänsä täydentämään kahden suuren pohjaa, mutta yksikään ei voi olla varma hallituspaikasta. Tosin RKP:n asema on perinteisesti muita vahvempi kielipoliittisista syistä ja poliittisen tasapainon takia.
Sen sijaan utopiaksi näyttäisi jäävän vasemmistoliiton johtajan Martti Korhosen ajatus SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden koalitiosta, johon kilpailutettaisiin joko keskusta tai kokoomus. Koalitiosta ei löydy kilpailuttajaa.