Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra täytti juuri 40 vuotta ja joutui lähes saman tien pitämään hallintoneuvoston ylimääräisen kokouksen. Syy oli Helsingin Sanomien uutisessa, jonka mukaan rahaston riskisijoituksia hoidetaan osin entisten Sitran johtajien omissa yhtiöissä. Kyseiset henkilöt ovat samalla tietenkin saaneet työstä hyvän korvauksen.
Hallintoneuvoston jäsen Liisa Jaakonsaari intoutui blogissaan puhumaan jo "institutionaalisesta korruptiosta". Rahaston asiamiestä Kari Tolvasta Jaakonsaari epäili tämän omistaman hirsitalofirman markkinointityöstä Sitran Irkutskiin suuntautuneella matkalla, joka tehtiin yksityiskoneella. Matkalla oli mukana myös Sitran johtaja, yliasiamies Esko Aho.
Sitran hallintoneuvosto totesi, että kaikessa on toimittu kuten kuuluukin. Jaakonsaarikin esitti anteeksipyynnön, ja se oli vähintä, mitä hän saattoi tehdä. Tämä asia näyttäisi siten jäävän tähän. Tosin voi kysyä, onko jonkin organisaation oma hallintoneuvosto paras elin tulkitsemaan saman organisaation toimintatapoja. Vaikka asiat olisivatkin juridisesti kunnossa, on perusteltua kysyä, kestääkö toiminta myös eettisen arvion.
Tapaus itse asiassa korostaa yhtä Sitran keskeistä ongelmaa: sen työstä ei ulospäin tiedetä kovin paljon. Ei ainakaan siihen nähden, millainen rooli Sitralla on suomalaisen yhteiskunnan kehittäjänä.
Sitran näkyvyys perustuu nykyisin pitkälle siihen, että sen yliasiamies on erittäin tunnettu henkilö. Mutta siinäkin Sitra jää piiloon Ahon persoonan taakse. Edellinen yliasiamies Aatto Prihti ei ollut julkisuuden henkilö.
Parlamentaarista valvontaa toteuttava Sitran hallintoneuvosto koostuu kansanedustajista ja kokoontuu neljästi vuodessa. Varsinainen toiminta ohjautuu pitkälti Sitran kulloisenkin johtajan näkemysten mukaan. Esimerkiksi 2000-luvun alun raju panostus bioalaan on tuottanut vähän todellisia tuloksia ja vähän julkista keskustelua tehtyjen ratkaisujen perusteista. Yksi pulma on, että tällaisen toiminnan tulosten yksiselitteinen mittaaminen on vaikeaa.
Aho kummasteli perjantaina Sitraa koskevan perustiedon suuria puutteita. Hän viittasi verkkosivujen kehittämiseen ja viestintään. Perusongelma on siinä, ettei Sitra ole pystynyt 40-vuotisen olemassaolonsa aikana välittämään suuren yleisön tietoisuuteen edes perustietoja itsestään.
paakirjoitus@kaleva.fi