Pääkirjoitus

Sitkeä stigma – mielenterveyden häiriöissä ensimmäiseksi pitää päästä eroon häpeästä

Työelämän kovuudesta kertoo se, että jopa puolet haluaa salata mielenterveysongelmansa työtovereiltaan.

Mielenterveysongelmat tulevat sairastelun ja eläköitymisen takia yhteiskunnalle kalliiksi. Siksi ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kannattaa panostaa. Turhauttavaa onkin, että moni joutuu häpeäleiman takia salaamaan mielen sairastumisen. Asenteissa on vielä paljon parantamisen varaa.
Mielenterveysongelmat tulevat sairastelun ja eläköitymisen takia yhteiskunnalle kalliiksi. Siksi ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kannattaa panostaa. Turhauttavaa onkin, että moni joutuu häpeäleiman takia salaamaan mielen sairastumisen. Asenteissa on vielä paljon parantamisen varaa.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Työelämän kovuudesta kertoo se, että jopa puolet haluaa salata mielenterveysongelmansa työtovereiltaan.

Mielenterveyden häiriöissä ja ongelmissa on ensimmäiseksi päästävä eroon häpeästä.

Mielen sairaudet ovat vaiettuja ongelmia, joita hävetään leimautumisen pelossa. Tällä viikolla julkistetun Mielenterveyden keskusliiton vuosittaisen mielenterveysbarometrin mukaan lähes joka toinen mielenterveysongelmia kokenut tuntee joutuneensa leimatuksi ja joka kolmas tuntee häpeää hoitoon hakeutumisen vuoksi.

Työelämän kannalta huolestuttavaa on, että jopa puolet jättäisi kertomatta mielenterveysongelmistaan työtovereilleen ja runsas kolmannes esimiehilleen.

Mielenterveysongelmien paljastumisen pelätään johtavan työyhteisössä niin aseman ja arvostuksen kuin työpaikan menetykseen. Jos sairastuneita katsotaan työpaikoilla näin karsaasti, ei ihme, että asiasta halutaan vaieta. Häpeily ja leimautumisen pelko ovat kohtalokkaita, jos niiden takia viivytellään hoitoon hakeutumista. Varhainen apu on tärkeää, kuten missä tahansa muussakin sairaudessa.

Mielenterveyden häiriöihin ja ongelmiin liittyvistä asenteista kertoo paljon se, että niin moni häpeää kertoa asiasta muille. Valitettavasti avoimuus voi johtaa siihen, että muut ryhtyvät välttelemään sairastunutta. Tilannetta ei helpota, jos tukea tarvitseva ihminen tulee raskaiden kokemustensa lisäksi vielä torjutuksi.

Mielenterveysongelmaisia kavahdetaan, sillä neljäsosa suomalaisista torjuu ajatuksen mielenterveysongelmaisista naapureista. Asenteet ovat tässä suhteessa koventuneet, sillä nimby-ilmiö on vain vahvistunut. Nimby tulee englanninkielen sanoista not in my backyard eli ei minun takapihalleni. Entistä useampi mielenterveysongelmainen kokeekin jäävänsä muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tilanne on karu, kun mielenterveyden sairauksiin ja häiriöihin ei osata suhtautua luontevalla tavalla. Fyysistä sairautta potiessa tilaansa ei yleensä tarvitse salailla, vaan hoidosta ja mahdollisesta hoitoon pääsyn vaikeudesta puhutaan ilman leimautumisen pelkoa. Harva sen sijaan repostelee työpaikan kahvipöydässä, miten vaikeaa oli saada lähete psykiatriselle osastolle tai terapiaan.

Elämänkulku ei ole tasaista taapertamista, vaan siihen kuuluu myös sairastelu. Joskus voi käydä niin, että sairaudesta ei jää minkäänlaista jälkeä. Toisinaan sairaus voi jossain vaiheessa uusiutua.

Mielenterveysongelmat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, siksi niiden ennaltaehkäisemiseen ja hoitamiseen kannattaa panostaa. Mielenterveyden häiriöt ovat tätä nykyä suurin yksittäinen taustasyy työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen. Mielenterveyden häiriöt ovat myös merkittävin ja kasvava Kelan korvaamia sairauspoissaoloja aiheuttava sairausryhmä.

Suomi on OECD:n raportin mukaan EU-maiden kärjessä mielenterveysongelmien yleisyydessä. Hyvän mielenterveyden varjeleminen ja psyykkisen työkyvyn ylläpitäminen ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita, joista työelämässä on pidettävä huolta. Mielenterveyspalveluja on saatava matalalla kynnyksellä. Ihan ensimmäiseksi on syytä päästä eroon häpeästä.

Juttua muutettu kello 10.45. Mielenterveyden keskusliitto julkaisee vuosittaisen mielenterveysbarometrin.