Siskojen solidaarisuus on kaukana, kun SDP:n varapuheenjohtaja Pia Viitanen ja entinen kokoomuslainen kulttuuriministeri Suvi Lindén tulittavat Tanja Saarelaa. Meno alkaa jo vähän muistuttaa Itse Valtiaissa nähtävää mäiskintää.
Viitanen ja Lindén ovat syksyn mittaan nostaneet Saarelan toimet tikun nokkaan tavan takaa. Kulttuuriministeriä on mäiskitty niin opintotuesta kuin ystävyysseurojen ja kulttuurilehtien valtiontuesta. Eikä loppua näy.
Uusi sanasota syntyi heti siitä, kun Saarela ilmoitti ystävyyseurojen ja kulttuurilehtien valtiontukien leikkaamisen olevan harkittu teko eikä mikään vahinko. Saarela vaati seuroja keräämään rahansa itse eikä rakentamaan toimintaansa valtiontuen varaan. Hän puolusti viime lauantaina Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa ystävyysseuroihin ja kulttuurilehtiin kohdistuvaa 1,8 miljoonan euron leikkausta sillä, että muiden kohteiden leikkaus olisi nostattanut vielä voimakkaampaa kritiikkiä.
Millaistahan möly olisi tässä tapauksessa? Loisketta ja kiehuntaa Saarelan ympärillä on riittänyt ministeriuran alusta alkaen. Viime aikoina myrsky on myllertänyt kulttuurikolmiossa, jonka muodostavat Viitanen, Lindén ja Saarela itse.
Tanja Saarela, silloinen Karpela, joutui ministeripostille, jolle ei ollut lainkaan valmistautunut. Hän ryhtyi kuitenkin kuuliaisesti tekemään kotiläksyjä. Erityisavustajana ollut Seija Turtiainen piti tiedotusvälineet etäällä ja ministeriön ylijohtajana ollut Kalevi Kivistö, itsekin entinen kulttuuriministeri, oli korvaamaton tuki ja apu.
Suurin kuohunta Saarelan ympärille onkin syntynyt sen jälkeen, kun Kivistö lähti eläkkeelle ja Turtiainen vuorotteluvapaalle. Kulttuuriministeri on tarponut viimeiset puoli vuotta kriisistä toiseen.
Pellit aukaisi opintotukikeskustelu. Viitanen syytti Saarelaa siitä, että tämä teettää omat työnsä eduskunnalla eikä ota itse vastuuta. Lindén on antanut tulitusapua niin opintotuessa kuin ystävyysseurojen kohtelussa. Hän on epäillyt, ettei Saarela tunne kulttuuribudjetin rakennetta ja muistuttanut, että ministeri tekee arvovalinnat.
Kahdestaan Viitanen ja Lindén he eivät kuitenkaan ole kulttuuriministerin tukassa kiinni olleet. Saarelan toimet ovat nostattaneet paljon laajempaakin tyytymättömyyttä.
Mitä pitemmälle hallitustaival on edennyt, sitä vähäisemmäksi Saarelan tukijat tuntuvat eduskunnassa käyvän. Puskaradio tietää kertoa sellaistakin, että mikäli Saarelan ministeripaikasta äänestettäisiin keskustan eduskuntaryhmässä nyt, joukosta nousisi yksi tukeva käsi - pääministeri Matti Vanhasen.
Tosin silloin tilanne olisi todella huolestuttava, jos puolueen puheenjohtaja ja pääministeri painaisi jollekin oman ministeriryhmänsä jäsenelle peukalon alaspäin. Silloin vaihdettaisiin salkun kantajaa.
Saarelan puheet ovat kyllä heittäneet kiviä päähallituspuolueiden yhteistyörattaisiinkin. Kun kulttuuriministeri yritti panna valtiovarainministerin ja SDP:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman piikkiin sen, ettei opintotukeen saatu hallituksen budjettiriihessä korotusta, väite kumottiin laajalla demarilanalla.
Ilmaan jäi roikkumaan kysymys siitä, kuinka pitkälle yksi ministeri saa sooloilla. Tähän ei ehditty saada kunnon vastausta, kun kulttuuriministerin aviomies Olli Saarela kävi Image-lehden haastattelussa raivoisaan hyökkäykseen Heinäluomaa vastaan. Kun tämäkin soppa oli joten kuten kauhottu, putkahti julki tieto ystävyysseurojen ja kulttuurilehtien rahojen leikkaamisesta. Taas Saarelaa revitään monelta suunnalta.
Mutta mitä tekee Saarela? Ei ainakaan toimi niin kuin totuttu perinteisesti näkemään.
Saarela ei jää mihinkään tuleen makaamaan. Hän iskee takaisin, tykittää nopeasti ja napakasti, tarpeen tullen vaikka lehtien yleisönosastokirjoituksissa. Eikä tässä kaikki. Saarela ei yksinkertaisesti suostu syntipukiksi.
Hän puolustaa tekojaan ja osaamistaan pontevasti sekä toivoo eduskunnalta rahaa säästöesityksilleen. Tuoreista syytöksistä suivaantunut ministeri kuittaa kritiikin näin: se ei ole oikeutettua, koska sen esittäjät eivät esitä vaihtoehtoja.
Lisäksi Saarela vaatii, että seuraava hallitus tekee kertaheitolla kunnon korotukseen opintotukeen. Tämä pitää hänen mielestään laittaa kiireellisyysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Miksi hän itse ei tehnyt niin?
Saarela ilmoittaa olevansa valmis kantamaan kulttuuriministerin salkkua seuraavassakin hallituksessa.
Voipa olla, että omatkin asettavat ensin muutaman ehdon toimintatavoille.Nythän on nähty mitä seuraa, kun yksi ministeri ei toimi niin kuin muut, ei piittaa yhteisistä pelisäännöistä, ei juuri käy puolue-elinten kokouksissa eikä kuuntele herkällä korvalla oman eduskuntaryhmänsä kantoja, vaan kulkee omaa tietään, mutta kun asiat eivät etene toivotulla tavalla, syyttää julkisuudessa muita.
Pitkän päälle tällainen käy puolueelle kuin puolueelle rasitteeksi.