Oululaiset rakastavat Oulua hyvine ja pahoineen. Aina silloin tällöin täällä innostutaan miettimään, mikä on Oulun rumin rakennus, eikä vaihtoehdoista ole pulaa. Kai siitä pitää jotakin päätellä, että Kalevan juttutuvan kysymys on yksi palstan vastatuimmista.
Kaikki vanha ei ole kaunista eikä kaikki uusi rumaa, mutta Oulun rumuus perustuu kyllä siihen, että täällä on annettu muiden tuhota vanhat rakennukset ja tuhottu niitä ahkerasti itsekin tavalla tai toisella.
Keskustan rannan puoleinen osa on paljon puhuva esimerkki tästä: Meren suunnasta torinrannan puutalokorttelit ovat aivan mahtavia. Aleksanterinkadun puolella näkemys vanhan kanssa yhteen sopivasta uudisrakentamisesta pilaa nekin vanhat, säilyneet talot. Arkkitehtien näkemys tästä yhteensopivuudesta vohahtaa kilometrien korkeudelta yli tavallisen talttapään kauneuskäsityksestä. Katsokaapa vaikka arkkitehtiosaston taloa. Hirvittävämpää matolaatikkoa saa hakea.
Vanha puu-Oulu olisi pitänyt rakentaa uudelleen alkuperäistä jäljitellen. Mikä siinä olisi ollut väärää? Latvian Riiassa rakennettiin viime vuosikymmenellä uudelleen tai oikeastaan kopioitiin tuhoutuneen alkuperäisen paikalle Mustapäiden talo, joka alun perin rakennettiin 1300-luvulla. Hyvän näköinen talo ja järkevä ratkaisu.
Eivät kaikki uusimman arkkitehtuurin suoralinjaiset lasipinnat aiheuta näppylöitä. Lentokentäntien ja moottoritien varsilla komeilevat teknopalatsit ovat komeita. Ne sopivat sijoilleen ja käyttötarkoituksiinsa. Toivottavasti niille riittää vielä käyttäjiä näinä ankeina aikoina.
Oulun kaupunkikuva on päästetty kokonaisuutena menemään rumaksi, kun siellä rehottavat niin monet tyylit vuosikymmenten varrelta. Monin paikoin lyhyeltä matkalta kaupunki näyttää suorastaan kauniilta ja viehättävältä. On kokonaisia alueita, kuten Raksila, Karjasilta, Kuusiluoto tai Pikisaari, joita kelpaa esitellä turisteille. Muutamia ankeita laatikoita lukuunottamatta Rotuaarin hallitsema ydinkeskustakaan ei ole niin kammottava.
Moni nykyinen ja entinen oululainen on katkera Tuiran kaupunginosan tuhoamisesta. Voisiko nykyisellä tietämyksellä ja tunteilla tapahtua samaa, jollaiseen syyllistyttiin vuosikymmeniä sitten? Kyllä. Ei meno ole muuttunut miksikään. Vanhat, kunnoltaan vielä kelvolliset rakennukset jyrätään edelleen nurin, jos museovirasto ei ehdi niitä suojella. Viereen tehdään laatikoita, jotka saattavat näyttää ei-arkkitehdinkin silmissä nyt siedettäviltä. Vuosikymmenen tai kahden päästä ne näyttävät yhtä kauheilta kuin 1970- ja 80-lukujen betonilaatikot nykysilmin.
Oululaiset rankkaavat rumimmiksi rakennuksiksi teatteri- ja kirjastotalot, Toppilan siilon, Suomen Pankin talon ja Linnanmaan yliopiston. Torinrannan jättilaatikot ovat oikeastaan hienoja, eivätkä sotke rantakadun idylliä, koska ovat vähän irrallaan. Suomen Pankki on Pohjankartanoon verrattava Itä-Saksasta muistuttava kammotus.
Oulun yliopisto ei voi ylpeillä ulkoisella kauneudella. Ensimmäisen vaiheen mauttomat värit ja ankeat muodot vain pahenivat, kun kupeisiin pykättiin vuosien viipeellä uusia yhtä hirveitä oman aikansa tuotoksia. Mutta eiköpähän vain yliopiston vanhaa puolta oltu jo suojelemassa joitakin vuosia sitten.
Toppilan siilo sopii huonosti rumimpien talojen porukkaan. Alvar Aallon suunnittelema pömpelihän on todella kaunis, kunhan se saadaan ehostettua.
antti.ervasti@kaleva.fi