Sissit leik­ka­si­vat hu­vik­seen ih­mis­ten jäseniä

Abu Sesay sai syntymälahjakseen sotavamman. Kaksiviikkoinen poikavauva jäi vanhempineen ristituleen Sierra Leonen pääkaupungin Freetownin liepeillä hallitusta vastaan sotineen sissiarmeijan RUF:n hyökätessä.

Armopaloja. Sissien vammauttaminen uhrien leirillä keitto on laihaa.
Armopaloja. Sissien vammauttaminen uhrien leirillä keitto on laihaa.
Kuva: Hannu Pesonen

Abu Sesay sai syntymälahjakseen sotavamman. Kaksiviikkoinen poikavauva jäi vanhempineen ristituleen Sierra Leonen pääkaupungin Freetownin liepeillä hallitusta vastaan sotineen sissiarmeijan RUF:n hyökätessä.

"He hävittivät kaiken matkallaan. En voinut karkuun juostessamme kietoa poikaa nyyttiin selkääni, vaan annoin hänet miehelleni. He juoksivat suoraan luotisateeseen. Abun jalkaan osui ja mieheni kuoli. Kun pääsimme kaupunkiin, jalka amputoitiin", äiti Kadiatu Turay kertoo poika sylissään.

Maailman kaikkien nelivuotiaitten tavoin Abu vääntelehtii salamanopeasti irti äitinsä otteesta ja luikahtaa karkuun. Tekojalka ei hidasta menoa, mutta pitkälle matka ei etene ennen kuin aita pysäyttää.

Abun koti on amputoitujen leirissä Freetownissa, jonka asukkaat ovat joko sissien silpomia uhreja, osapuolten taisteluissa ristituleen jääneitä tai heidän omaisiaan.



Sovinnon vaikeus ja katkeruus


Täällä tiivistyvät sekä sovinnonteon vaikeus että katkeruus ja kurjuus, jotka piinaavat yli vuosikymmenen sodasta eroon pyristelevää viiden miljoonan asukkaan valtiota.

Leirillä tunnetaan leppymätöntä vihaa sekä hallitusta että sissejä kohtaan.

"Kuinka pystyisin antamaan anteeksi sisseille sen jälkeen mitä he tekivät? Vaikka onkin rauha, en tiedä mitä teen jos näkisin heidät edessäni. Mutta miten voin kostaa? Olen pakolaisnainen, jolla ei ole valtaa, voimia eikä rahaa", Kadiatu sanoo.

Vieressä nyökkäilee Yabom Kamara. Hänen poikansa Hassan Bangura on Abu Sesayn ikä-, leikki- ja kohtalotoveri. Hassanin jalan ruhjoi kranaatinsirpale saman suurhyökkäyksen aikana.

"Hallitus puolestaan on jättänyt meidät täysin oman onnemme nojaan. Lupauksia ei koskaan pidetä. Joudumme kärsimään syistä, joita emme käsitä. Levitämme paljaalle lattialle vaatteita ja nukumme niiden päällä. Täällä on kosteaa, torakoita, moskiittoja ja rottia", hän sanoo.

Hassan ja Abu menettivät jalkansa ja heidän äitinsä kotinsa kun sissit etenivät idästä kohti Freetownia tammikuussa 1999.

RUF tuhosi reitillään suurimman osan asutuskeskuksista yli sadan kilometrin mittaisella matkalla, samoin pääkaupungin itäosat lähes keskustaan asti. Matkalla sissit katkoivat rutiininomaisesti kiinni saamiensa siviilien käsiä irti. Vasta Länsi-Afrikan maiden rauhanturvajoukkojen väliintulo pelasti kaupungin valtaukselta.

"Tammikuun 1999 tapahtumat toistuvat jatkuvasti ihmisten muistikuvissa ja henkistä kuntoutusta saavien lasten kertomuksissa", sanoo Sahr Ngayenga, joka johti kansainvälisen lastenjärjestön Planin ensimmäisten traumanhoito-ohjelmien käynnistämistä.

Taistelut olivat sodan taitekohta, sillä ne saivat ulkomaailman kiinnostumaan Sierra Leonen tapahtumista. YK päätti rauhanturvajoukkojen lähettämistä maahan ja teollisuusmaat alkoivat kerätä apupakettia. Sissien asemaa heikensi myös kansainvälinen boikotti Sierra Leonen timanteille, joiden myynnillä RUF rahoitti ase- ja varusteostonsa.

Sierra Leonessa on nyt vallinnut hiukan yli vuoden ajan hauras rauha, jonka toivotaan vihdoinkin kestävän. Jännitteet ovat silti suuret, sillä kaikkien 60 000 sissin tuomitseminen on heikolle ja sodan tuhoamalle oikeusjärjestelmälle mahdoton tehtävä.



Sisseille annettiin armahdus


Rauhansopimus sisältää armahduksen RUF:n rivijäsenille. Armahdus sai sotauupumusta potevat sissit luovuttamaan aseensa, mutta jos he kokevat, etteivät he saa rauhasta hyötyä, taistelut voivat alkaa uudelleen.

Sierra Leonen oma armeija on yhä heikko ja epävakaa. Sissit ovatkin saaneet valtaosan uudelleenkoulutuspaikoista ja tukirahoista, eikä hallitus ole perustanut jo kolme vuotta sitten lupaamaansa tukirahastoa heidän uhreilleen.

Sissien silpomista uhreista on yhä hengissä noin 2 000, vaikka valtaosa heistä kuoli shokkiin, verenvuotoon tai haavatulehduksiin. Amputoidut ovat turhaan vaatineet riisisäkkiä ja sataa euroa kuussa loppuelämäkseen, samoin takuita lastensa koulutuksesta, koska eivät pysyvästi vammaisina siihen enää itse kykene.

"Lapsemme ovat tätä menoa huomisen katulapsia. Kun lapsi on nälissään, on ihan sama onko hän vammainen vai ei, jokainen haluaa silloin syödä", sanoo Lamin Jusu Jarka, amputoitujen ja pysyvästi vammautuneiden leirin puheenjohtaja.

Hallitus yrittää kerätä heille avustusvaroja ulkomailta. Se vierailuttaa poliitikkoja ja avustusjärjestöjen edustajia leirillä tavalla, joka arvostelijoiden mukaan muistuttaa eläintarhakäyntejä eikä tuo itse vammaisille käytännön tukea.



Uhreja käytetään vain hyväksi


"Meillä vain tehdään rahaa. Olemme näyttelyeläimiä. Hallitus ohjaa tänne kaiken maailman lähetystöjä, jotka ottavat meistä valokuvia, ja lupaavat ties mitä. Mutta mitään ei tapahdu. Silti kärsimme hengen ja ruumiin tuskia, jotka eivät häviä ennen kuin meidät kutsutaan isiemme luokse", Jarka sanoo.

Jarka myöntää, että poikkeuksia on. Esimerkiksi Norjan Pakolaisapu on asuttanut osan amputoiduista uudelleen maaseudulle, missä he saavat talon ja viljelypalstan.

Silti armopaloilla elävien amputoitujen raivo kiehahti hiljattain kapinaksi,kun he huomasivat julmuuksista vastuussa olleiden sissien saavan hallitukselta paremman kohtelun kuin he.



Totuuskomissiota uhataan boikotoida


He ovat uhanneet boikotoida paraikaa toimintaansa käynnistävän totuus- ja sovintokomission istuntoja, joissa he olisivat erittäin tärkeitä todistajia.

Komission malli on haettu Etelä-Afrikan rotuerotteluhallituksen rikoksia ihmisyyttä vastaan tutkineelta kuuluisalta edeltäjältä . Sillä ei ole tuomiovaltaa, mutta sen toivotaan edistävän vakautta ja yhteiskuntarauhaa antamalla uhreille, julmuuksien tekijöille ja niiden todistajille mahdollisuuden kertoa mitä näkivät ja kokivat.

Yhteiskuntarauhan lujittaminen onkin elintärkeää, sillä YK on jo nopeasti supistamassa sodan lopettamiseen ratkaisevasti vaikuttaneiden joukkojensa määrää. YK:n suurimmasta rauhanturvahankkeesta, noin 17 500 sotilaan UNAMSIL-joukoista saattaa ensi vuonna olle jäljellä enää vajaa tuhat sotilasta. Britit ovat jo vetäneet omat sotilaansa pois.

Aie herättää suurta huolta. Sen pelätään luovan maahan tyhjiön, joka luo puitteet sissien uudelle nousulle, varsinkin kun sekavat taistelut Liberiassa ja Norsunluurannikolla lietsovat epävakautta alueella. Entisten RUF:n sissien väitetään jo sotivan siellä.

Sierra Leonessa muistetaan hyvin, mitä tapahtui viisi vuotta sitten. Kun Länsi-Afrikan rauhanturvajoukot YK:n lailla vetäytyivät "tehtävänsä täytettyään", RUF käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Tuloksena Abu Sesay ja Hassan Bangura menettivät jalkansa ja satojen uusien amputoitujen leiri nousi paikkaan, jossa sen huonokuntoiset peltiröttelöt tänäänkin vaappuvat.

Ilmoita asiavirheestä