Kävipä kerran Venäjällä, että mies meni heittämällä vankilan muurin yli ja katosi. Tämä tapahtui Moskovassa kutakuinkin vuosi sitten, maaliskuussa 2010.
Kuukausia myöhemmin samainen mies ilmaantui näkyviin Suomessa, ja häntä alettiin kutsua Sonkajärven ampujaksi.
Kirjoitin tästä samaisesta miehestä tällä samaisella palstalla viime lokakuussa, muutamia päiviä sen jälkeen, kun mies oli jäänyt poliisin käsiin Pyhäjoella. Tuolloin arvailin, että kansalaisten uteliaisuus ja tiedonjano ei ole vielä tyydytetty, vaikka Sonkajärven ampuja onkin satimessa.
Eikä ollut. Kun miehen taustasta alkoi tihkua tietoja, olivat uutiset vankikarkurista ja vapaaottelijasta luettua tavaraa.
Nyt Sonkajärven ampuja odottelee Oulun vankilan suojissa seuraavaa osoitettaan. Miehen kotimaa Valko-Venäjä, samoin Venäjä, haluavat seikkailijan itselleen. Luovutuspyynnöt ovat saapuneet Suomeen, ja oikeusministeriö tulee jossain vaiheessa päättämään kenelle mies luovutetaan - jos luovutetaan.
Sonkajärven ampuja itse hyötyi Suomen seikkailustaan ainakin sen verran, että hän sai tietää oman henkilöllisyytensä. Mies itse kun luuli olevansa liettualainen, mutta onneksi suomalainen poliisi selvitti ja pohjoispohjanmaalainen käräjäoikeus siunasi tiedon, että hän onkin valkovenäläinen, ja neljä vuotta vanhempi kuin itse kuvitteli olevansa.
Poliisia ja poliisikoiriakin Suomessa pilkkanaan pitänyt Valko-Venäjän kovakuntoinen kansalainen sai Suomessa useita lempinimiä. Sonkajärven ampujan lisäksi häntä kutsuttiin sissiksi, ninjaksi, Ramboksi ja Tarzaniksikin.
Kun miehen taustoista ja tekemisistä ennen ilmaantumista Suomeen löytyy edelleen lisää tietoa, alkaa mies samalla lunastaa saamiaan lempinimiä. Kutakuinkin ninjamaisesta Rambosta tosiaan taitaakin olla kyse, ainakin jos venäläisiä lehtiä on uskominen.
Pian viime maaliskuisen vankilapaon jälkeen Komsomolskaja Pravda -lehti julkaisi uutisen paosta ja pakenijasta. Lehti luonnehtii Sonkajärven ampujaa suorastaan hämähäkkimieheksi, ja kertoo hänen olevan atleettinen urheilija, joka on armeijan jälkeen harrastanut muun muassa vuorikiipeilyä.
Kamppailulajeista hänen tiedetään harrastaneen vapaaottelua ja edustaneen kotimaataan Valko-Venäjää ainakin potkunyrkkeilyottelussa Armeniaa vastaan.
Siihenkin, miksi Valko-Venäjä ja Venäjä ovat miehestä niin kiinnostuneita, on tullut lisää tietoa. Hänellä on kotimaassaan kontolla kaveriporukalle tehtyjä ryöstöjä tyhjiin mökkeihin, ja pako paikallisen miliisin käsistä.
Kansainvälisen etsintäkuulutuksen Sonkajärven ampuja sai peräänsä paettuaan minskiläisten miliisien käsistä. Matkustettuaan Moskovaan hän jäikin sitten kiinni rautatieasemalla, mutta oli vähällä karata moskovalaisesta miliisiautosta.
Tutkintavankeudessa moskovalaisessa vankilassa valkovenäläinen ei kuitenkaan pitkään viihtynyt. Komsomolskaja Pravdan mukaan hän onnistui pakenemaan pahamaineisesta vankilasta, kun miestä ja hänen sellikaveriaan oltiin saattamassa suihkuun. Jostain syystä vangit eivät olleet käsiraudoissa, ja niinpä Sonkajärven ampuja tönäisi vartijan sivuun, ja kun ovi vankilan sisäpihalle oli auki, pinkaisi hän ovesta ulos vankilan noin viisi metriä korkeaa muuria kohti.
Muurin ulkonevia tiiliä pitkin vanki kapusi lehden mukaan kuin hämähäkkimies konsanaan muurin päälle, piikkilankaan esteen läpi ja heittäytyi muurin toisella puolelle kadulle.
Sen pituinen se tarina, ainakin toistaiseksi. Uskaltaakohan muuten kukaan laskea, paljonko Sonkajärven ampujan aiheuttamat poliisioperaatiot, oikeudenkäynnit, vankilapäivät ja nyt meneillään oleva luovutustutkinta tulevat Suomen valtiolle maksamaan?