Kahdeksanvuotias tyttö kertoo silmät suurina, kuinka hän pienempänä aina toivoi pikkusiskoa. Nyt kun sellainen pyörii jaloissa, se pilaa kaiken, aivan kaiken. Tunkeutui hänen huoneensakin puolittamaan, mokoma nelivuotias. Puhumattakaan siitä, miten se vie äidin ajan. Pienempänä se meinasi repiä häneltä silmätkin päästä, kun lähestyä yritti. Toisaalta kotileikkeihin pikkusiskosta saa hyvän koiran tai muuten vain uskollisen palvelijan. Lisäksi pikkusisko on luonnostaan aivan loistava hyppynarun pyörittäjä. Se on pienemmän osa.
Vuosien myötä sisarussuhteen yhteistyö- ja avunantopykälään alkaa luottaa kuin Saanatunturiin. Kun isosiskolla on inssiajo, pikkusisko kerää jo kaveriporukkaansa perjantaiksi baanalle. Isosisko lähtee varmasti kuskiksi, ihan kysymättäkin, kerta se on luvannut alaikäiselle pienemmälleen juomaakin ostaa. Kun ääliö-isosisko ei selviäkään ajokokeesta kertayrityksellä, hän saa pikkusiskoltaan kuulla, kuinka hän pilaa kaiken. Siskojen vuorot vaihtuvat, vuorosanat säilyvät.
Kylmät väreet vaeltavat pitkin selkää, kun parikymppinen nuori nainen kertoo, ettei hän oikeastaan ole tekemisissä siskonsa kanssa. Ei, hän ei voi viedä terveisiä. Mitä pahaa on pitänyt tapahtua tai mitä on sisar tehnyt tai lausunut jo noin nuorella iällä, että sisarusten suhde on katkennut, ajautunut kategoriaan hylätyt.
Kaikki eivät halua pitää yhteyttä perheeseensä, ja joku pikemminkin pyristelee irti sisaruksistaan. Aikuisempien maailmasta tuttuja ovat tarinat perheistä, joissa sisarusten välejä hiertävät taistot tonteista, perinteiset perintöriidat tai kinat hopeista ja kupeista. Vanhat vaivat estävät sisaruksia kohtaamasta muulloin kuin (kolmannen osapuolen) hautajaisissa.
Sisaruksista, heidän kiintymyksestään tai sen puutteesta on kuvattu elokuvia ja kirjoitettu kirjoja, yritetty selittää suhdetta tai luotu mielikuvituksella uusia. Sisaret ovat tärkeitä. Paitsi toisilleen, myös muille. Kun kaksi esikoista vuodattaa toisilleen sisarussuhdettaan, vieressä istuva ainokainen ei ymmärrä. Etäisyys voi tappaa syvänkin ystävyyden, mutta sisarussuhteeseen se ei pysty.
Sisaruksilla on pitkät perinteet. He tietävät toistensa ja sukunsakin kummallisuudet, vajavaisuudet ja muut käyttäytymisen koukerot. Sisaruus on jotenkin enemmän kuin ystävyys: sisaruus on paljon pidempi ihmissuhde. Sisaruksen kanssa on jouluna vedetty hiippalakit silmille, laskettu pulkkamäessä samassa kelkassa, leikitty piilosta mummolan heinäsuovassa. Sisar on kuullut, kun toinen kömpii yöllä illanvietosta, kun toinen on tilittänyt seurustelusuhteen ongelmia tai ammatinvalintaa. Sisko yksinkertaisesti tietää. Omalle siskolle voi puhua puuta heinää. Siskolle voi aukoa suoraan. Siskolle voi lyödä luurin korvaan, ilman että välit katkeavat vuosiksi. Siskolle voi ivata, että onko täällä idiootteja vai todellisia idiootteja, ja silti muutaman minuutin kuluttua keskustelu jatkuu hyvällä kielellä. Rakkaudesta ja vihasta kietoutuu kokoon moni sisarussuhde.