OuluVadim Liminoja viettää syntymäpäiviään jo kolmatta kertaa Suomessa. Nyt 10-vuotias Vadim ja hänen siskonsa Julia, 12, adoptoitiin kaksi ja puoli vuotta sitten suomalaiseen perheeseen pietarilaisesta lastenkodista.
Lasten vanhemmat, Anna-Kaisa Järvi ja Jari Liminoja hakivat alun perin yhtä leikki-ikäistä lasta. Heille tarjottiin kuitenkin kouluikäisiä sisaruksia.
"Minulle oli jo alun alkaen selvä, ettemme saa pientä vauvaa, koska olin adoptiota hakiessa niin vanha. Vaikka nämä lapsethan olivat aivan toista mitä haimme, tiesin heti heidän kuvansa nähdessäni, että nämä me otamme. Julia oli niin iloisen ja valoisan ja Vadim niin söpön näköinen", Anna-Kaisa kertoo.
Ensivaikutelma on pitänyt paikkansa. Julia kääntää kaiken positiiviseksi, ja Vadim hurmaa kaupan tädit.
Salaisesti Anna-Kaisa olikin haaveillut sisaruksista, koska uskoi sisarusten auttavan toisiaan. Alussa he olivatkin niin solidaarisia, ettei riitaa tullut mistään. Vanhemmat olivat vain tyytyväisiä, kun lapset itsenäistyivät tappelemaan keskenään, ja vielä suomeksi. Vaikka Anna-Kaisa ja Jari olivat aloittaneet venäjänkielen opinnot jo puolitoista vuotta ennen sisarusten saapumista, kommunikaatio ei ollut heti helppoa.
"Alkuhan meillä sujui viiden sanan venäjänvarastolla ja käsimerkeillä. Koska olen ammatiltani pelle, minulla oli hyvä miimikonkoulutus taustalla. Se tuli tarpeeseen", Anna-Kaisa kertoo.
Vanhemmat kiittelevät hyvin hoidettuja adoptiojärjestelyjä. Myös lastenkoti, josta lapset saatiin oli siisti, vaikka ruoan vähyys oli pitänyt lapset laihana. Joitakin adoptiovanhempia ahdistavaa kotiselvitystä vanhemmat pitivät vain tarpeellisena.
Ainoana miinuksena adoptiossa pariskunta näkee sen, ettei vanhempainlomaa myönnetty. Se olisi ollut mahdollista vain, jos toinen lapsista olisi ollut alle seitsemän. Pelastukseksi koitui äidin joustava ammatti, lapsia kun ei voinut jättää hetkeksikään yksin ensimmäiseen vuoteen. Muuten kaikki on mennyt hyvin. (KJ)