Kun jäältä siirrytään salin lattialle, oululainen liukastuu.
Kasvavassa kaupungissa on kohta 130 000 asukasta, mutta jääurheilulajeja lukuunottamatta SM-tason sisäpalloilumitalit karttavat Oulua kuin ruttoa.
Tällä kaudella tunnelissa oli jälleen pimeää. Lentopallossa Ettan miehet putosivat SM-liigasta, koripallossa Hitech vilahti takaisin kakkoseen ja salibandyssä OLS kamppailee liigapaikastaan karsinnoissa.
Naisten puolella Merikoski SBT joutui luopumaan jopa divaripaikastaan. Ettan naisjoukkue sentään pelaa ensi kaudellakin liigassa.
Siinä näkijä, missä tekijä: oululaiset pystyvät yllättävän hyvin katsomaan peiliin.
"Tekemisen meininki puuttuu, voittamisen kulttuuria ei ole, epäonnistumisen oravanpyörä pyörii, yksittäiset tekijät väsyvät liian kovan painolastin alla, lajeilta puuttuu arvostus", laji-ihmiset kertovat.
Samaan aikaan Jyväskylässä ja Tampereella napsitaan mitaleita. Eikä pelkästään siellä, vaan myös Pielavedellä, Joensuussa ja Lappeenrannassa pärjätään.
Mikä oululaisessa sisäpalloilussa mättää?
Plussaa vai
miinusta
Oululaisilla joukkueilla on yksi yhteinen nimittäjä. Alueen lentopalloseuroista muodostettiin 1990-luvun alkupuolella Etta, salibandyssä Pöllöt sulautui OLS:aan vuonna 1998 ja samaan aikaan ONMKY:n koripallon edustusjoukkue paikattiin Hitechillä.
"Yhden ja kahden palasen liikuttamisella ei tehdä menestyjiä, vaan usein tarvitaan raakaa remonttia. Mielestäni oululaisten lentopalloseurojen yhdistyminen oli aikoinaan järkevä liike", Ettassa toissa kaudella valmentanut Jouko Lindberg näkee.
Usein fuusiot ja yhdistymiset jäävät vain korkealentoisiksi tavoiteasetteluiksi. Todellisuudessa yhteenlasku kääntyykin miinustamiseksi.
"Edustusjoukkueen lähtö Ynnistä oli iso virhe, sen jälkeen Hitechissä on ollut monta sekavaa vuotta. Nyt meidän pitäisi mennä takaisin Ynniin, ja alustavia keskusteluja onkin jo käyty. Hitech Basket ry:n toiminta ei välttämättä enää jatku", Hitechin joukkueenjohtaja Mikko Luhtaniemi kertoo.
Salibandyn lajikulttuuri on vielä nuorta, joten Pöllöjen vaihtuminen OLS:aan ei aiheuttanut suurta metelöintiä.
"Moni nuorempi ei edes tiedä, että OLS on joskus ollut Pöllöt", OLS:n seurajohtaja Samuli Niskanen huomauttaa.
Viimeinen
askel ottamatta
Nyt nimestä viis, missä on menestys siis? OLS:n salibandyjoukkue on pelannut liigassa vuodesta 2000 lähtien. Joukkue on selvinnyt kolme kertaa puolivälieriin, mutta mitalikamppailuihin OLS:n rahkeet eivät ole riittäneet.
Merikoski SBT kynti kolmen liigakautensa ajan alemmassa kastissa.
Ettan miesten joukkue on päässyt pudotuspeleihin kuuden vuoden aikana kertaalleen. Hitechin puolestaan on hinannut ykkös- ja kakkosdivarin väliä.
Yksikään seura ei ole pystynyt ottamaan ratkaisevaa askelta terävimmälle huipulle. Lumipallo on olemassa, mutta se ei vyöry.
"Osaaminen ja voittamisen kulttuuri ei ole ollut sillä tasolla, että voisimme puhua mitaleista. Alueen lentopallon taso sinänsä on noussut vuosien aikana", Ettan pitkäaikainen vaikuttaja Pentti Uusi-Illikainen sanoo.
Kaikki viisi liigakautta OLS:ssa maaleja tykittänyt Petri Turunen sanoo, että seuran hankinnat kaudelle 2001-02 loivat mitalimahdollisuudet. Tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä.
Lindbergin mukaan yksikin mitali laittaisi lumipallon liikkeelle.
"Hyvät pelaajat hakeutuvat hyvien pelaajien seuraan. Se poikii voittamisen kulttuuria. Kärpät on hieno juttu, sillä siellä on saatu aikaan itseään ruokkiva meininki."
Oravanpyörä pyörii, mutta lumipallo ei liiku.
OLS:n katsojakeskiarvo nousi parhaimmillaan lukemaan 578, nyt joukkueen otteluissa käy keskimäärin noin 400 katsojaa. Etta piti tällä kaudella liigan yleisömäärissä jumbopaikkaa sekä miehissä että naisissa. Keskimääräinen liigaottelu veti urheilutalolle 200 henkeä.
"Menestys ja yleisömäärät kulkevat käsi kädessä", Niskanen tietää.
Koripallo on vaikeimmassa tilanteessa. Juniorit eivät näe sellaista pelaamisen mallia kuin ikäisensä Etelä-Suomessa. Pohjoisen lajikulttuuri on ohutta.
"Etelässä juniorit saavat paljon todella laadukkaita kovia pelejä. Täällä pelataan harrastelijoita ja jäähdyttelijöitä vastaan", Luhtaniemi vertaa.
Luhtaniemen lisäksi myös Turunen kyseenalaistaa pohjoisen valmentamisen tason.
"Kun Jerry Ruhanen lopetti viime kauden jälkeen, ei pelaajamme keksineet yhtään huippuvalmentajaa omalta alueelta. Junioreissa täältä ei noussut yhtään maajoukkuepelaajaa viiteen vuoteen", Turunen mainitsee.
Peiliin on nyt katsottu.
Enää ei tarvita kuin lisää tekijöitä ja kovempaa tekemisen meininkiä, voittamisen kulttuuria ja kaikkea muuta mukavaa.