Valtioiden sisäistä ja ulkoista turvallisuutta on entistä vaikeampaa erottaa toisistaan. Siksi sisäministerin on hyvä osallistua maan turvallisuutta koskevien linjausten tekoon.
Oikeusministeriön ja sisäministeriön kesken on syntynyt kädenvääntö siitä, pitäisikö sisäministerin päästä pysyväksi jäseneksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Ulkopuolelta katsottuna asia voi näyttää valtionhallinnon ylätason reviiri- tai arvovaltakamppailulta. Kyse on kuitenkin myös siitä, mitä turvallisuuden käsitteeseen katsotaan valtiotasolla kuuluvan ja miten tuota turvallisuutta on tehokkainta varjella.
Hallinnon sisällä utvaksi kutsutun valiokunnan puheenjohtaja on pääministeri ja sen jäseninä ovat ulkoministeri, puolustusministeri, ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelevät muut ministerit sekä kolme muuta valtioneuvoston määräämää jäsentä. Tarpeen vaatiessa valtioneuvosto voi määrätä vielä yhden ministerin jäseneksi. Utvalla on yhteisiä kokouksia tasavallan presidentin kanssa. Nykyisen hallituksen oikeusministeri Johannes Koskinen ja sisäministeri Kari Rajamäki kuuluvat tällä hetkellä valiokuntaan, mutta heidän jäsenyytensä perustuu harkinnanvaraisuuteen.
Sisäministeriön mukaan hallinnonalan ministerin pysyvä mukanaolo valiokunnassa on tarpeen, koska maan ulkoinen ja sisäinen turvallisuus ovat aiempaa selvemmin kytköksissä toisiinsa. Oikeusministeriö ei kuitenkaan näe tätä tarpeellisena. Sen mielestä harkinnanvarainen jäsenyys riittää.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan tehtävänä on tähän asti ollut valmistella tärkeimpiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä sekä muita asioita, jotka koskevat Suomen suhteita ulkovaltoihin. Myös merkittävimmät maanpuolustusta koskevat asiat kulkevat ministerivaliokunnan kautta. Kansliapäällikkötyöryhmä esittää nyt, että tärkeimmät maan sisäistä turvallisuutta koskevat kysymykset käsiteltäisiin utvassa. Esityksen mukaan sekä sisä- että oikeusministerin kuuluminen pysyvästi ryhmään on perusteltua.
Myös Suomessa on maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta aiempaa vaikeampaa pitää erillään toisistaan. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset uhkat voivat järkyttää maan sisäistä vakautta. Sisäisen turvallisuuden horjuttamista ja epävakautta voidaan puolestaan käyttää heikentämään maan ulkoista asemaa. Esimerkiksi ulkomaiden harjoittama vakoilu ja tiedustelu liittyvät sekä sisäiseen että ulkoiseen turvallisuuteen, teollisuusvakoilun kohdalla jopa maan taloudelliseen menestykseen.
Sisäministeri Kari Rajamäki kertoi Kalevassa hiljattain, että Suomi on jo varautunut mahdollisuuteen, jonka mukaan yleisurheilun MM-kisat voisivat olla terrori-iskun kohde. Erityisesti kansainvälisen terrorismi on synnyttänyt tarpeen tarkastella maan turvallisuutta yhtenä kokonaisuutena.
Varautuminen erilaisiin uhkiin voi rauhallisina aikoina tuntua tarpeettomalta, jopa pirujen maalaamiselta seinille. Yhdysvalloissa ulkoiset uhkat, erityisesti terrorismi, ovat johtaneet maan sisäisen turvallisuusjärjestelmän ylivirittämiseen ja ihmisten valvonnan tiukentumiseen. Tällaista ei kuitenkaan meillä ole näköpiirissä.
Suomessakin turvallisuuskysymyksiä on syytä tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Siksi sisäministerin on hyvä pysyvästi kuulua ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Oikeusministerin mukanaolo sen sijaan voi vastakin olla harkinnanvaraista.