Torstaina yhtä, perjantaina toista, maanantaina kolmatta. Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) poukkoileva toiminta varsin vakavassa asiassa, poliisin tietolähteiden valvonnassa, herättää kummastusta.
Viime viikolla sisäministeri sai tilanteen näyttämään siltä, ettei poliisiylijohtaja Mikko Paatero ole tehtäviensä tasalla. Tällä viikolla asetelma on keikahtanut toisinpäin.
Räsänen järjesti torstaina Suomen oloissa täysin poikkeuksellisen tiedotustilaisuuden. Hän vaati ponnekkaasti poliisiylijohtajaa pohtimaan, onko tällä edellytyksiä jatkaa tehtävässään.
Luottamus oli Räsäsen mukaan horjunut, sillä Paatero ei ollut informoinut ministeriä havaituista puutteista poliisin tietolähteiden rekisteröinnissä.
Käytännössä poliisiasioista vastaava ministeri näytti poliisiylijohtajalle ovea. Lähtölaskennan piti päättyä maanantaina.
Perjantai-iltaan mennessä puheiden sävy oli yllättäen muuttunut.
Ylen ajankohtaisohjelmassa sisäministeri kertoikin yhä luottavansa poliisiylijohtajaan.
Maanantaina Räsänen lähetti tiedotteen, että Paatero jatkaa työssään, ja hänellä on ministerin luottamus ja tuki. Evästykseksi Räsänen esitti, että poliisi yhdenmukaistaisi salaisten tiedonhankintakeinojensa käytön.
Millaisen tiedon varassa vastuullinen ministeri alun perin oikein toimi, kun näkemys ei kantanut muutamaa tuntia pitemmälle?
Räsäsen menettely on käsittämätön – jopa kestämätön, mikäli tarkoitus oli kerätä mukavat irtopisteet ja rakentaa mainetta suoraselkäisenä voimaministerinä.
Sisäministeri olisi voinut sopia poliisihallinnon kanssa ilman näytöstyyliäkin, että tiedonhankintakeinoja yhtenäistetään. Räsäsen show oli huonosti harkittua populismia.