Kuluttajat haluavat tietää ostamiensa elintarvikkeiden alkuperän. Merkinnät ovat tulossa myös pakkaamattomille tuotteille. Aina tietokaan ei riitä, jos sisältö ei vastaa merkintää.
Kuluttajat haluavat tietää ostamiensa elintarvikkeiden alkuperän. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan lainsäädäntöä pakkaamattomille elintarvikkeille. Ministeriön kesällä tekemän kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta kuluttajasta haluaa tietää pakkaamattoman ruoan alkuperämaan.
Ruokaskandaalit ovat herkistäneet kuluttajat vaatimaan elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä aiempaa tarkemmin. Alkuperän ohella kuluttajat tarkkailevat päiväysmerkintöjä, tuotteiden ainesosia ja elintarvikkeiden nimiä.
Pakkaamattomien tuotteiden merkintöjä voidaan säädellä kansallisella lainsäädännöllä. Pakattujen elintarvikkeiden merkinnät pohjautuvat puolestaan EU-lainsäädäntöön. Selvää on, että merkintöjen sisällöt eivät voi käytännössä erota paljon toisistaan.
Pakkaamattomien tuotteiden alkuperästä on hyvä saada tietoa. Globaaleilla ruokamarkkinoilla ruokaketjut ovat pitkiä ja kuluttajan on vaikea tietää, mitä ainesosia lautasella lopulta on.
Valvontainnossa on muistettava, että pienten toimijoiden, ravintoloiden ja elintarvikeyritysten toimintaedellytyksiä ei pidä vaikeuttaa liiallisella ja moninkertaisella byrokratialla. Jos ravintolayrittäjä hakee raaka-aineensa tukusta, eikö tukun tuotemerkintöjen pitäisi riittää.
Pientuotannon kahleista on Suomessa lukuisia esimerkkejä. Lähilihaa on vaikea saada, sillä pienteurastamotoiminta ei tahdo päästä millään vauhtiin. Oulun kuuluisat valkosipuliyöt puolestaan tukehtuivat hygieniamääräyksiin.
Valitettavasti pakkausmerkinnätkään eivät aina takaa kuluttajalle oikeaa ja riittävää tietoa. Näin on, jos tuoteselosteessa ei yksinkertaisesti kerrota, mitä ainesosia elintarviketuote pitää sisällään tai tuotteen nimi ei vastaa sisältöä.
Koko Eurooppaa ravistellut hevoslihakohu on tästä yksi esimerkki. Tuoteselosteissa mainittu nauta, lammas ja sika olikin hevosta. Hieman epäselväksi skandaalissa tosin jäi, mistä näin valtavat hevosenlihamäärät lopulta olivat peräisin, kun lihaa riitti niin monen maan kauppojen einespakasteisiin.
Paistijauheliha puolestaan katosi kauppojen hyllyiltä, kun mitä tahansa lihayhdistelmää ei enää saa nimittää paistijauhelihaksi.
Elintarviketuotteiden nimeämisessä vedotaan usein kuluttajien arvostamiin terveellisiin ainesosiin, vaikka valmisteessa kyseistä raaka-ainetta olisi vain vähän.
Kuulostaa harhaanjohtavalta, kun pääosin vehnästä valmistettua leipää sanotaan ohra- tai kauraleiväksi. Kuluttaja hämääntyy myös, kun vahvan kotimaisen brändin omaavat tuotteet onkin valmistettu ulkomailla.
Elintarvikeketjussa läpinäkyvyys ja avoimuus ovat tärkeitä tekijöitä. Ruokaturvallisuudesta on pidettävä huolta, jotta tuoteväärennökset ja rikollinen toiminta eivät valtaa alaa. Asenneilmapiiri kotimaista ruokaa kohtaan on suotuisa. Kotimaiset tuotteet, laatuketju ja tuotanto-olosuhteet ovat laajasti kuluttajien hyväksymiä.