Tanssinopettajakoulutuksen pakollisia sooloja yhdisti tällä kertaa liike sisäisestä ulkoiseen: tunteesta teesiin.
Kolmen kansantanssilinjalaisen ja kahden kilpa- ja seuratanssilinjalaiset soolot liikkuivat herkästä ja viettelevästä tunnetilasta raisuun sielulliseen ruumiinavaukseen, animaaliseen purkautumiseen.
Toisen vuosikurssin sooloilleet opiskelijat voivat olla ylpeitä näytöistään ja rohkeudestaan. Ihan niin kuin konsertin juontanut Niina Susan Mäkinen totesi: soolot ovat tirkistelyä tanssijoiden tahtotiloihin.
Paketin avasi jo valmiin tanssinopettajan ja kilpatanssijan Marko Keräsen koreografia kilpa- ja seuratanssin kolmoskurssilaisille. Useiden aktiivisesti kilpailevien opiskelijoiden joukosta löytyy karismaattisia liikkujia ja rohkeaa ilmaisua. Keränen sytytteli heidän välilleen varsin vetäviä kontakteja. Tanssijamateriaali on notkeaa - tässä joukossa voi todella kysyä koreografian nimen mukaisesti Who´s the boss? Se ei ole vain mies-nais -kysymys.
Kansantanssiopiskelijan Kaisa Maria Pesosen maaperää on showtanssi. Tiukasti niissä kuvioissa hän pysyttelikin soolossaan I want to be evil. Pesonen olisi voinut olla sen verran ilkikurisempi, että olisi hämmentänyt biisiään vaikka väläyttämällä kansantanssin elkeitä.
Hänen kurssikaverinsa Jussi Kaijankangas pisti parastaan haastavaan Trio Niskalaukauksen musiikkiin. Kaijankangas ei heti lähtenyt musiikin kanssa samalle linjalle vaan sitoi ilmaisunsa pieneksi, sisäänpäin kääntyneeksi. Se oli hyvä ja mielenkiinnon herättänyt ratkaisu. Toki ilmakitaroimista muistuttava räimiminenkin sopi tähän helapuukko vyöllä ja jussipaidassa vedettyyn Kovaan maahan.
Balettilinjan I-III kurssien opettajaoppilaat esittivät välissä mallikelpoisen Maalaisvalssin baletista Giselle. Kovakärkiset, uusi kansantanssi, show ja salsa - tanssin monimuotoisuus kulki käsi kädessä tässä tanssikoosteessa.
Kansantanssilinjan herkin soolo nähtiin Susanna Kiviseltä. Kivinen oli tehnyt Hiekkaa. Siihen hän lainasi hengityksen, tuulen ja linnun äänet triolta Niina Susan Mäkinen, Tiina Teirikangas ja Maria Ylönen. Äänimusiikki ja nauha korostivat koreografian luonnonmukaisuutta ja kohottivat sitä ideatasolla korkeammalle. Hiekkaa on plastinen, esteettisesti hallittu ja täyttynyt kokonaisuus. Keltainen puku istui teokseen ja puki tanssijaa.
Päivän ennakkonäytöstä seuranneen steinerkoulu oppilaat kiskaisi aivan toisiin tunnelmiin kilpatanssilinjan Elina Keskitalo mustassa pitsimekossa. Keskitalo tulkitsi tulista tangoa ilmavasti ja pyörteisesti. Piazzolla on sykähdyttävää myös paljasjaloin.
Koosteessa oli mukana yksi muita pidempi teos: Ihmiset, Olennot, Lähimmäiset. Ensiesityksensä saanut koreografia on entiseltä Oulun konservatorion tanssilinjalta vuonna 2000 valmistuneen ja teatterikorkeakoulun tanssilinjalla koreografiksi opiskelevan Reetta Nousiaisen käsialaa.
Reetta on tanssijana vanha tuttu mm. Petri Kauppisen koreografioista. Koreografina hän on itsepäisesti ja omaehtoisesti jatkanut kansantanssin ilmaisun laajentamista ja tutkimista. Oulun kasvatti on jo melkoinen kettu rytmisten leikkausten, erittelyn ja leikkimisen taidoissa.
Liikemateriaalia ei enää levitellä amatöörimäisesti koko repertuaarin täydeltä, vaan keskittäen, varioiden. Paitsi liikemateriaali, myös ajoitukset, kontaktit ja pienet tarinat teoksen sisällä ovat hallussa.
Sokeri pohjalla oli itsensä munaskuita myöten peliin pannut kilpatanssilinjalainen Jouni Uosukainen. Pimeässä kaikki tekevät sitä -niminen soolokoreografia assosioitui television äärestä toiseen lainehtivaan kuvavirtaan ja matalapaineisten päivien ahdistaviin etsikkotiloihin: se sisälsi kaikki viidakon ja liskojen yön mahdolliset matelijat, monsterit ja mutantit.
Pidemmälle edetessään teos syveni mielen pimeiden puolien, vihan ja pelkojen taistelukentäksi. Valokehässä näytelty yksinäisen ruumiin ja sielun kamppailu veti ensin suupielet hymyyn, mutta lopussa paine purkautui itkuna. Uosukaisen liike nousi todella syvältä ja antoi tanssille uusia merkityksiä. Uosukaisen teos oli pimeän mielen wrestlingiä.
