Älkää unohtako Janne Mäkelää, vaikka viimeisten kahden vuoden aikana todelliset maineteot ovat jääneet vähiin. Mies harjoittelee kuin tuulispää ja haluaa näyttää - niin itselleen kuin muille - että Suomesta todella löytyy kansainvälisen tason aitajuoksija ratakierrokselle.
Sisäinen palo on tulikuuma, ja motivaatio keikkuu pilvissä.
Hurjaan motivaation on monia syitä. Niistä yksi on se kaikkein kuuluisin: omien rajojen hakeminen.
Toinen löytyy kolmesta sanasta, joilla on valtava painoarvo.
Helsingin MM-kisat 2005.
"Se on sellainen tapaus, joka sattuu urheilijalle vain kerran elämässä. Se, että saa edustaa Suomea kotikisoissa MM-tasolla. Haluan olla siellä ehdottomasti mukana", Mäkelä siirtää katseensa elokuun alkuun.
"Kyllä MM-kisat käyvät välillä mielessä, mutta suurin osa ajatuksista pysyy tässä hetkessä ja päivittäisessä tekemisessä", Mäkelä vahvistaa.
Kiikarissa Latun ennätys
Motivaation lisämauste liittyy numeroihin.
"Suomen ennätys on väärällä miehellä."
Mäkelä tarkoittaa kovaa kiistakumppaniaan Ari-Pekka Lattua, joka kesällä 2003 pyyhälsi aidatun ratakierroksen aikaan 49,36.
"Keväällä 2003 olin niin kovassa kunnossa ja kaikessa Lattua edellä, joten jos olisin pysynyt terveenä, tuo SE-aika olisi ollut paperia."
Jopa alle 49 sekunnin?
"Sitä on vaikea arvioida, mutta todennäköisesti kyllä", Mäkelä toteaa, mutta äänessä ei ole uhoa.
"Sen tiedän, etten ole ollut vielä lähelläkään omia rajoja."
Valmennustuet menivät
Koska Mäkelä on viipynyt viimeiset pari vuotta enemmän sairastuvalla kuin radalla, perinteiset rahavirrat ovat tyrehtyneet. Viime syksynä päättyi KOK:n valmennustuki, joka oli "muutama tuhat euroa vuodessa".
Niin ikään hän putosi Suomen urheiluliiton ylläpitämästä Team Finland 2005-ryhmästä, jossa juoksijoista ovat tällä hetkellä mukana vain Johanna Manninen ja Kirsi Mykkänen. Mäkelän kohtalon ovat juoksijoista kokeneet myös Markus Pöyhönen, Ari-Pekka Lattu, Tommi Hartonen ja Matti Niemi.
"SUL:n tuki on takautuva, joten voin tällä hetkellä panostaa valmennukseen ja harjoitteluun omaa rahaa, jonka toivon mukaan saan eräänä päivänä takaisin", Mäkelä aprikoi.
Toiveissa terveyttä
Ajat muuttuvat, mutta niin myös tavat.
"Urheilu on nykyään sellaista, että urheilijan arvo määritellään joka vuosi. Itsestään selvät monivuotiset tuet ainakin yleisurheilussa ovat historiaa."
400 metrin aitajuoksu on laji, joka on henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskas. Treenin pitää olla kovempi kuin itse kilpailusuoritus. Mäkelällä on siitä todistusaineistoakin.
"Harjoituksissa olen oksentanut pari kertaa, mutta kilpailuissa en koskaan."
15-20 tuntia viikossa harjoitteleva Mäkelä tietää, että kaikki on hänestä itsestään kiinni. Alkaneeseen vuoteen liittyy nöyrä toivomus. Oikeastaan vain yksi.
"Kunhan saisi harjoitella ja kilpailla kaksi vuotta terveenä. Siinä ajassa kyllä näkee, miten kovaa pääsen ja missä rajat menevät."
Käy miten käy, huippu-urheilijan ura jatkuu varmasti senkin jälkeen.
"Sinne kolmikymppiseksi. Ainakin niin kauan kuin motivaatio säilyy, ja urheileminen on mukavaa", naurahtaa Mäkelä - fiksu ihminen ja urheilija.