Jokaisella organisaatiolla on oma kannustinjärjestelmänsä, tosin ei aina kirjattu. Kannustimet koostuvat aineellisista ja aineettomista. Aineettomista tärkeä on ihmisten sisäinen motivaatio ja sitä voi työpaikoissa vahvistaa monin tavoin.
Kipinä sisäiselle motivaatiolle saattaa syttyä hyvinkin varhain; joku tietää jo lapsena, mikä hänestä tulee isona. Kaikilla ei ole kutsumusta ohjenuoranaan, mutta uskon, että jokainen on hyvä jossakin.
Omat vahvuudet pitäisi tunnistaa, jotta syntyisi kiinnostus johonkin alaan tai ammattiin ja toive kehittyä siinä pitkällä tähtäimellä. Moni löytää oman paikkansa vasta kokeilujen kautta.
Niille, jotka eivät tavoita työssään mitään kiehtovaa, maanantaiaamut saattavat olla ankeuden paikka. Onneksi keskiurallakin ehtii vielä vaihtamaan suuntaa, jos into entiseen hiipuu.
Niille taas, joita sisäinen palo pitelee pihdeissään, eläköityminen tuntuu vaikealta.
Kun ihminen löytää taipumustensa mukaisen työn, motivoitumiselle ankkuroituu oivallinen perusta. Organisaatioiden haaste puolestaan on etsiä tehtäviinsä ja yhteisöönsä sopivimmat osaajat.
Tätä pitää täydentää hyvällä perehdyttämisellä, jossa tulokkaalle annetaan kattava kokonaiskuva talosta.
On hienoa päästä rakentamaan yhdessä jotain tärkeää. Sisäistä motivaatiota virittävät myös selkeä työrooli ja tavoitteet. Edelleen paranee, jos itse pääsee vaikuttamaan työnkuvansa muotoiluun.
Aloitteellisille ja luoville pitää löytyä tilaa. Muille järjestettäköön parhaat mahdollisuudet käyttää osaamistaan ja taitojaan, tulostavoitteilla voi valvoa.
Onko olemassa suurenmoisempaa tunnetta, kuin merkittäväksi koetun työn valmistuminen ja ponnistelujen tuottama onnistumisen kokemus? Jos tätä täydentävät esimiehen ja asiakkaan kiitos, syntyy kehä, jossa samaa halutaan lisää.
Intoa kehkeytyy kullekin sopivankokoisista haasteista ja vastuista. Muutoshankkeissa ja toimintojen parantamisessakin onnistutaan, jos jokaiselle löytyy sopiva kehittämistapa. Metodeista ei ole pulaa, ja oman osaamisen kasvu on palkitsevaa.
Johdon tehtävä on näyttää suuntaa sekä yhdistää organisaation ja yksilöiden tarpeet kohti tulevaisuuden tavoitteita. Tämä innostaa sitoutumaan.
Sosiaalisia motiiveja pidetään myös sisäisinä kannustimina. Tämän näkisin yksilölähtöisenä. Siinä, missä ulospäinsuuntautunut nauttii asiakassuhteista ja hälyisästä menosta, hiljaisempi toimii mieluusti omassa nurkkauksessaan, pohtivassa ja suunnittelevassa tehtävässä.
Merkittävä sosiaalinen kannustin on innostunut ja oikeudenmukaiseksi koettu johto. Annetulla esimerkillä on taipumus heijastua peiliefektinä takaisin.
Ammattikorkeakoulun opettajana olen havainnut liiketalouden ja sosiaalialan opiskelijoiden arvostavan työssään samantyyppisiä sisäisiä kannustimia. Kuitenkin sosiaalipuolella tuodaan toistuvasti esiin, miten hienoa on siirtää kaikki uusi oppi suoraan asiakastyöhön. Asiakastyön kehittäminen on heille sydämenasia. Sisäistä motivaatiota parhaimmillaan!
Eila Heinonen
kauppatieteiden tohtori
henkilöstöjohtamisen opettaja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.