Huonon sisäilman vaikutuksia terveyteen ei vieläkään tunnuta ottavan tosissaan. Lääkärit ja viranomaiset ovat erimielisiä sairastumisten syistä.
Kaksi oululaislääkäriä on nostanut väärän asenteellisuuden näkyville. Toivottavasti se avaa silmiä.
Suomessa vaikuttaa olevan kaksi täysin erilaista näkemystä siitä, millä tavalla huono sisäilma vaikuttaa elämänlaatuun ja aiheuttaa esimerkiksi terveysoireita.
Osa lääkäreistä ja viranomaisista pitää sisäilmaongelmia vakavina terveyshaittoina, osa tuntuu väheksyvän koko keskustelua ”muotiasiana”.
Oulun Rata-aukion poliisitalon sisäilmaongelmat ovat paljastaneet huolestuttavan syvän jaon kahteen eri tavalla ajattelevan koulukunnan välillä. Sisäilmasta sairastuneen ei soisi jäävän kahden keskenään erimielisen porukan väliin.
Huonon sisäilman vuoksi tyhjentyneen poliisitalon työterveyslääkärinä työskennellyt terveydenhuollon erikoislääkäri Saija Hyvönen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin infektioiden torjuntaosaston ylilääkäri, dosentti Hannu Syrjälä kertoivat (Kaleva 1.5.) huomanneensa, että osa lääkäreistä suhtautuu sisäilmaoireisiin vähättelevästi.
Hyvösen ja Syrjälän mukaan hoitavat lääkärit eivät tunnu ottavan potilaidensa oireita ollenkaan vakavasti. Kaksi oululaislääkäriä on huolissaan, että sisäilmaongelmia ei saada ratkaistuiksi, mikäli sairauksia pidetään psyykkisenä oireiluna eli kansanomaisesti luulotautina.
Hyvönen ja Syrjälä huomauttavat, että oireet ovat todellisia. Työpaikalla vuotavaa nenää ei aiheuta vilkas mielikuvitus.
Oululaiset lääkärit ovat diagnostisoineet lihasnykimistä, tokkuraisuutta, keskittymisvaikeuksia, päänsärkyä ja keskushermoston vaikuttavia oireita.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vastasi (Kaleva 4.5.), että toisen vallalla olevan näkemyksen mukaan erilaiset homeet ovat osa normaalia elinympäristöä ja että poikkeustilanteessa joku sairastuu.
Poikkeustilanteita vaikuttaa kuitenkin olevan poikkeuksellisen paljon. Vaikka varmaa tilastotietoa sairastumismääristä ei ole, moni suomalainen menettää toimintakykyään sisäilmaoireiden vuoksi.
Siitä voidaan olla yksimielisiä, että sairauspoissaolot ja heikentynyt työmotivaatio ovat kansantalouteen vaikuttava terveysongelma.
Lääkäreiden jakautumisen on aiheuttanut ongelman monitahoisuus. Oireiden taustalla voi olla huomattavan erilaisia lähtötilanteita kosteusvaurioista perinteisiin rakennusvirheisiin.
Lisäselitys vähättelyyn lienee tutkimusten ja lääkäreiden kohtaamattomuus.
Sisäilmaoireita ei juuri ole tarkasteltu lääketieteellisestä näkökulmasta, vaikka ympäristölääketieteen alalla sisäilmaongelmia on tutkittu ja vaikka julkaisuja on olemassa. Ilmeisesti lääkärit tutustuvat harvemmin itselleen vieraan ympäristölääketieteen tuloksiin.
Kahdenkoulukunnan keskustelussa pääosan esittäjä ei saa unohtua. Huonosta sisäilmasta sairastunut ei voi ymmärtää, jos hänen tilannettaan vähätellään.
Sairastuminen on henkilökohtainen murhenäytelmä, joka vaikuttaa muuhun elämään ja lähimmäisiin. Sisäilmaongelmista kärsivä haluaa, että hänen tilanteensa otetaan tosissaan ja vakavasti.