"Kulttuuri tarkoittaa kaikkea sitä, mihin ei eläin pysty", määrittelee Oulu11-hankkeen projektipäällikkö Petri Sirviö.
Tämän määritelmän pohjalta Oulussa lähdettiin rakentamaan kulttuuripääkaupunkihakemusta vuodelle 2011.
"Kulttuuripääkaupunki on muutakin kuin taidetta. Ensisijainen tavoite oli saavuttaa laaja ymmärrys kulttuurista. Kulttuuripääkaupunki on muutakin vain se yksi vuosi", jatkaa Turku2011-hankkeen projektipäällikkö Suvi Innilä.
Voitto meni Turkuun, mutta hankkeita on sitouduttu jatkamaan myös kaikissa muissa hakijakaupungeissa eli Jyväskylässä, Lahdessa, Mäntässä, Oulussa, Rovaniemellä ja Tampereella.
Eilen Rovaniemellä alkaneessa Les rencontres -konferenssissa kaikkien seitsemän hakijakaupungin edustajat korostivat, että hakemusprosessin myötä kulttuuri on tullut ylipäätään näkyvämmäksi osaksi kaupunkia ja sen imagoa. Ja sillä tiellä jatketaan.
Underground-kulttuuria tuettava
Ruohonjuuritason kulttuuritoimijoita pidetään kulttuuripääkaupunkiehdokkaissa tärkeinä.
"Perusinfrastruktuuri on tärkeää, mutta on satsattava muuhunkin. Kulttuuri on muutakin kuin 70-luvulla rantaan rakennettuja betonimöhkäleitä", Sirviö vaahtoaa.
Tällä hän viittaa kaupunginteatteriin ja sinfoniaorkesteriin. "Nyt alkaa nousta kulttuurista rikkautta korostava ajattelu sen sijaan, että meillä on vain kahden taiteenlajin ja muun kulttuurin välinen matsi menossa."
Kulttuuripääkaupunkihakemus oli hänen mielestään avaus oikeaan suuntaan: nyt nähdään, että kulttuuri on muutakin kuin klassista musiikkia ja teatteria. Sirviö silti korostaa, että myös korkeakulttuuriin, "old skool -kulttuuriin", on satsattava. "Oulussahan on maailman pohjoisin sinfoniaorkesteri."
Sirviö painottaa kaupunkikulttuuria, kulttuurin tulisi kummuta aidosti ihmisistä. Hän peräänkuuluttaa asiantuntemusta tilaajapuolelle, ja Sirviön mukaan organisaatiomuutos on Oulussa jo vireillä.
"Perinteinen kulttuuritoimi ei pysty jatkamaan itsekseen, sillä on tarpeeksi tekemistä perinteisen kulttuurin kanssa."
Sirviön mielestä Oulun verkostomalli muistuttaa nykyään pizzaa, jossa oliivit ovat yllättävissä paikoissa eikä keskustassa aina ole mitään erikoista.
"Irakista tullut kurdi valmistaa tuiralaiselle jurtille italialaista perinneruokaa", Sirviö konkretisoi ja ottaa esimerkiksi Kuhmon Kamarimusiikin ja Sodankylän elokuvajuhlat.
"Oulun ympäristössä tapahtumat ovat erittäin hyvälaatuisia, ei niinkään kaupungin ytimessä."
Spektaakkeli vai pitkäkestoinen kehitys?
Oulun hakemus oli alusta lähtien kehityssuunnitelma, Sirviö selventää.
"Halutaanko vuonna 2011 iso ilotulitus vai pitkäkestoisempaa kehitystä. Ollaanko tuottamassa prosessia vai tapahtumaa", Sirviö kysyy ja vastaa itse, että vielä tässä vaiheessa ensin mainittua.
Turku sen sijaan tuikkaa viiden vuoden päästä Aurajoen tuleen ja taustalla pauhaa kirkonkelloille, laivojen torville ja muille merikaupungin äänille sävelletty sinfonia.
Ilman poliittista tahtoa ei taiteellisilla visioilla kuitenkaan ole käyttöä. Tätä ei Sirviön mielestä Oulussa ymmärretty.
"Alkuvaiheessa poliittinen tahto on tärkeämpää. Taiteellisista visioista ei ole mitään hyötyä, jos ei niihin saa rahoitusta. Keskustelu painottui liikaa siihen, mitä tarjottavat sisällöt olisivat olleet. Päätin heittää tapahtumakalenterin roskiin jo alussa."
Turku sen sijaan ei, vaan sillä oli esittää hakemuksessaan aikajana kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumista, mikä sai valintaraadilta kiitosta.
Mitä sitten tarvitaan kulttuuripääkaupunkihankkeen läpiviemiseen? Aikaa ja ihmisiä, korostavat kandidaatit.