Haapajärvi Korret kaatuvat vauhdilla, kun kymmenkunta miestä katkoo päättäväisesti ruista sirpeillään. Vuosi sitten Pykälön metsäpalstalle kylvetty ruiskaski on korjuuvaiheessa.
Tunnelma leikkuutalkoissa on kuin suoraan 1700-luvulta. Niin työtapojen kuin työntekijöiden vaatetuksen mukaan.
Pellolla tuohivirsuissaan saapastelevat miehet hoitavat leikkuun, ja naiset sitovat korret lyhteiksi. Lasten tehtävänä on kerätä pudonneet tähkäpäät, sillä koko sato pitää saada talteen.
Puolen hehtaarin palstalle kylvetyt siemenet ovat kasvaneet erittäin hyvin. Nykyaikaiseen viljelyyn harvaa peltoa ei tietysti kannata verrata. "Sato on hyvä. Kylvösiemenien määrä oli noin 17 litraa ja näyttäisi, että sato voi olla kymmenkertainen, eli 170 litraa", kaskialueen puuhamies Erkki Kärkkäinen kertoo.
Sadonkorjuu puolen hehtaarin alalta kestää käsipelillä noin viikon, jos säät pysyvät poutaisina. Projekti saatetaan päätökseen sadonkorjuujuhlassa, missä viljasta keitetään uutispuuroa.
Uurastuksen tauottua porukka komennetaan syömään. Puulusikoilla kauhottu talkkunapuuro tekee hyvin kauppaansa, varsinkin voinokareella maustettuna.
Ruoka ei ole sattumalta puuroa. Koska yksityiskohtien halutaan vastaavan täydellisesti 1700-luvun olosuhteita, ei eväänä voi olla nuudelikeittoa.
Pellolla ei myöskään kuljeta Nokian kumppareissa. Tuohesta tehtyjä kontteja, koreja tai virsuja on lähes jokaisella ja muu vaatetus vastaa vuosisatojen takaista maaseutumuotia.
Menneiden aikojen tarkalla kopioimisella on syynsä. Koko kaskiprojekti taltioidaan ja kuvataan videolle. Kärkkäinen toivoo, että tunnin mittainen dvd päätyisi muun muassa kirjastoihin ja opetuskäyttöön.
Tulevalta tallenteelta voi katsoa palan maanviljelyn historiaa. Urakka alkoi reilu vuosi sitten, kun kaski kaadettiin. Hankkeen näyttävin osuus oli kaskenpoltto, joka keräsi roppakaupalla yleisöä seuraamaan liekkimeressä uurastavia nokinaamoja.
Kaikki työvaiheet tehdään käsin vanhoja perinteitä kunnioittaen. Ruis korjataan sirpeillä, sidotaan lyhteiksi, kuivataan riihessä, puidaan varstoilla ja jauhetaan käsikivillä.
Vanhemman polven viljelijöille kaskipellolla työskentely on paluu menneisyyteen. Sirpin ottaminen käteen tuo lapsuusmuistot mieleen.
"Jo nuorena poikana olen sirpillä leikkaamista opetellut. Mukavaa hommaa, mutta työnä tämä on tosi rankkaa. Käy selän päälle", Heino Ampula toteaa.
Elonkorjuun jälkeen kaskialueesta tulee metsänuudistumisen havaintoala.